Voihan maanantai!

 Heräsin tänä aamuna silitellen vatsaani ja iloitsin siitä, etten voinutkaan pahoin kun olin keittämässä aamukahvia. Olin nähnyt unta, että olin raskaana. Vasta kun sain silmät kunnolla auki ensimmäisen kahvikupillisen avulla, ymmärsin raskauden olleen unta! Seuraavaksi säpsähdin siihen, että lastenhuoneesta kuuluu ääntä. Kovaa ääntä. Tavaroita liikkuu. Avasin oven hiljaa ja edessäni oli Möyhis joka kertoi “äiti kato, mä sisustan!” Lopputuloksen näette alla.

img_20161007_183122_20161010144637731

Hitaan aamiaisen ja hengailun jälkeen kippasin Möyhiksen päiväkotiin ja tulin takaisin tekemään viikkosiivousta ja järjestin lastenhuoneen. Siivouksen jälkeen laitoin herätyskellon soimaan, jos vaikka pääsisin koulullekin tänään mutta EHEEEI. Arvatkaa kuka nukkui herätyksensä yli? No minä tietenkin.

monday-quotes-words-qotd-mood-monday-meme-lundi-citation-quotestagram

Tämän sekasorron myötä ajatukseni harhailivat myös blogiin, sillä täällä taustalla on ollut aika sekavaa tällä hetkellä. Nimittäin sivustomme domainin ja tekniikan kanssa on ollut epäselvyyksiä,  puhumattakaan siitä että mä olen unohtanut ajastaa postauksia vaikka niitä on valmiina vaikka ja kuinka. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikenlaisen suorituskyvyn ja toimintakyvyn vaatiminen maanantaisin äitiyksilöiltä pitäisi kieltää. Tai ainakin joku muu vois hoitaa lapset, viikkosiivouksen ja keittää ison pannun kahvia ennen ku tällasten raunioäitien tarttis tarttua toimeen. Ylipäätänsä suorituskyvyn ja toimintakyvyn vaatiminen äiti-ihmisiltä ruuhkavuosien aikana tulisi kieltää.

Sen lisäksi että luulin olevani raskaana ja nukuin pommiin vaikka koulun piti alkaa vasta 12.30, tässä päivässä on monta muutakin asiaa jotka eivät ole menneet niinkuin Strömsössä, kuten esimerkiksi:

– Puin lapselle aamulla kengät väärinpäin jalkaan.
– Hyvää hyvyyttäni parsin mieheni kylpytakkia kasaan, mutta ompelin sen myös samalla puoliksi kiinni sohvatyynyyn.
– Kaadoin jugurttia kahviini.
– Unohdin kytkeä imurin seinään, kun aloitin imuroinnin. Kirosin vaan, kun se ei lähtenyt käyntiin!
– Pesin parvekkeenoven ikkunan ja sen jälkeen kävelin parvekkeen ovea päin.
– Olin varaamassa keuhkokuumeen jälkitarkastusaikaa, mutta soitinkin neuvolaan. Hups!

201604_1400_geadc_sm

…. nää on näitä päiviä kun mieleen hiipii, että olis kai vaan parasta nukkua enemmän.
Mitenkäs teidän maanantai, onko muita jotka tänään kuuluu “ei ihan niinku Strömsössä”-kerhoon?

Follow:

1 Comment

  1. Minttu
    10/10/2016 / 19:52

    Mulla oli strömsö-päivä viime torstaina. Se oli tasoa, että iltapäivällä en enää tiennyt itkiskö vai nauraisko.

    Eka mä herätessä kompastuin kännykän laturin johtoon ja löin pääni sängyn laitaan. Koska tasapaino pitää säilyttää ja otsaan sattui jo, menin vessaan liukastumaan ja löin takaraivoni oven karmiin. Tökkäsin ripsiväriä silmään ja poltin käteni puurokattilaan. Kävin äärimmäisen sivistyneen huutoväittelyn kahden koululaisen kanssa siitä, onko pakko laittaa pipo ja lapaset koulumatkalle. Poltin puuron pohjaan ja kaadoin kahvin syliini. Onneksi se ehtii aina kylmentyä, joten loppupäivän alkkarit tuoksahti kahville, koska en ehtinyt vaihtaa kuin päällimmäiset vaatteet. Sitten käytiin neljäveen kanssa tyynen rauhallinen itkupotkuraivarihuutokeskustelu siitä, voiko ulos mennä pikkuhousyissa, lippiksessä ja sormikkaissa. Lastipyörän sähköavustus oli kuollut yön aikana ilman mitään järjellistä syytä. Siinä vaiheessa katoin kelloa ja totesin, että tässä kun on mennyt tätä päivää jopa 2 tuntia 43 minuuttia, niin vois olla hyvä idea tehdä ennakoiva ilmoitus tulipalosta ajatellen sitä hetkeä, kun 1,5 tunnin kuluttua palataan kotiin ruuanlaittoon…

    Iltapäivällä mies palasi töistä kotiin ja sanoi menevänsä katsomaan sitä sähköavustusta. Se toimii ilman mitään ongelmaa. Puoli tuntia myöhemmin mä lähden kauppaan ja se on taas kuollut. Mies tulee katsomaan, ja taas se toimii. Pääsen kaupan pihaan, ja kotiin päin lähtiessä se on taas kuollut, joten soitan miehen pihaan katsomaan, että on se oikeasti kuollut. Mies katsoo, painaa napin off-asentoon ja takaisin on – ja tottahan toki se vitun sähkö on taas toiminnassa. Siinä vaiheessa mä soitin isille ja itkin sille, että miksi sen pitää olla sähköinsinööri koska sen takia kaikki maailman sähkölaitteet vihaa mua, ja loppujen lopuksi päädytään isin kanssa siihen tulokseen, että pyörä on kehittänyt itselleen tekoälyn ja ihan rehellisesti vittuilee mulle, joten mä marssin sisään, kaivan kauppakassista (alkoholittoman) siiderin ja rojahdan sohvalle ilmoittaen muulle perheelle, että tästä hetkestä eteenpäin mun elämän tarkoitus on ryypätä sohvalla niin kauan kunnes torstait on poistettu kalenterista. Tytär ilmoittaa keittiössä, että äiti on hullu, johon mies toteaa että hän tietää, hän on ollut naimisissa sen kanssa melkein 12 vuotta. En tiiä mitä muuta ne on puhuneet, koska olin nukahtanut ja heräsin siitä sohvalta sitten perjantaina 05.48. Selkä oli kipee, mutta ainakaan en kompastunu laturin johtoon heti ensimmäisenä.

    Nii, että tsemppiä vaan 😂

Kommentoi