Sometauko ja onnekas sattuma

Melkein vahingossa sain kesäkuun alussa työpaikan, joka pisti meidän perheen arjen uusiksi. Tosin hyvällä tavalla, mutta voitte kuvitella kuinka paljon säätämistä siinä oli, kun nappasin vuorotyön, mies on viikkoja poissa ja lapsen hoitopaikkahan oli auki vain 7-17 arkisin. No, luojan kiitos tukiverkostosta. Lapsi nautti hitaista aamuista kun mun työ painottui iltoihin ja isovanhemmat saivat laatuaikaa jäbän kanssa. Mä nautin työstä. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä tehdä töitä, osata hommansa ja saada hyvää palautetta. Paikkakin oli mahtava ja työ jännittävää mutta tuttua ja turvallista. Nautin tästä vuorotyöstä niin paljon että ajattelin mennä samaiseen paikkaan vielä jatkossakin. Ainakin pariksi viikoksi, pidempikin pesti kelpaisi kyllä, jos paikkaa tarjotaan.

Siitä se sometauko sitten alkoi, oli työ, oli koti, oli lapsi ja vielä opiskelijakunnan hommia. Pikkuhiljaa loma häämötti, heinäkuu koitti ja alkoi se kauan kaivattu kuukausi ilman velvoitteita. Ja mitä vähemmän somessa roikkui, sitä vähemmän kiinnosti tulla takaisin. Aina kun avasi uutiset, twitterin, facebookin tai vaikka vaan instan – aina joku valitti. Valittivat säästä, politiikasta, ruuasta, julkisista liikenneyhteyksistä ja hetken selattua sitä alkoi itsekin jo taas valittamaan. Some pysyi kiinni ja hyvä niin. Stressaavan vuoden jälkeen pari viikkoa ilman somea vapautti aikaa paljon muuhun. Tässä on nimittäin pistetty ruokailutottumukset uusiksi, treeniohjelma aloitettu, kotia järjestetty ja käytetty lomaa elämyksiin. Maauimala, Korkeasaari, Suomenlinna koluttu ja mökkireissu takana, alkaa olla jo olo että on saanut lomailla. Tauon jälkeen tuntuu, että somestakin löytyy taas muutakin kuin valitusta. Tuntuu, että inspiroivat kuvat, reseptit ja yhteydenpito tuntuu taas kiinnostavammalta. Tuntuu vihdoin, että olisi aika palata tännekin.

Pidemmittä puheitta, feels good to be back.

Follow:

2 Comments

    • suvi
      23/07/2017 / 08:39

      Kiitos 😘

Kommentoi