Raskas raskaus

Karman odotus on tähän menessä sujunut varsin haastavasti, jotenkin on tuntunut vaikealta edes kirjoittaa kun vointi on ollut pitkään kehno. Raskausviikkoon 16 saakka pahoinvointi riivasi kellon ympäri ja nyt kun se on vihdoin suurimmaksi osaksi rauhoittunut, sain kolmen työpäivän jälkeen riesakseni selkäkivun. Siis sellaisen, jonka kanssa ei pysty kumartumaan eikä kyykistelemään – töihin ei siis ole asiaa ennen kuin selkäkivut hellittää. Kaiken muun lisäksi odotusta varjostaa nyt pieni pelko verikokeista löytyneistä vasta-aineista. Vasta-aineita löytyi toistaiseksi pieni määrä ja niitä seurataan kuukausittaisilla verikokeilla. Eniten tässä vasta-ainehässäkässä ahdistaa se, ettei kukaan oikein tiedä neuvolassa mitä se tarkoittaa jos määrät nousevat. Testataan siis tarkasti jotain ja usein, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitä, miksi ja miten tietoa tulkitaan. Itse googlettamalla saa itsensä vain paniikkiin, koska tarkoilla hakusanoilla löytää vaan sanoja kuten “kohtukuoleman riski” ja “hemolyyttisen taudin riski” . Päätin siis etten googlaile, mutta saatan konsultoida vielä äitiyspoliklinikkaa koska kysyttävää riittää.

Nyt olisi siis kerrankin rauhallista aikaa nauttia raskaudesta kun vointikin on parempi, mutta jotenkin silti tuntuu että tämä odotusaika on aikaisempaa pelottavampaa. Viimeksi kun odotin Möyhistä, kaikki tapahtui ekaa kertaa. Nyt ehkä pelkään eri tavalla raskausaikana sairastettuja infektioita, liitoskipujen alkamista ja sitä, että tämä selkäsärky alkoi jo nyt – ennen puoltaväliä. Viimeksi muistan tuskailleeni selkäkipua vasta loppuraskaudella, tällä kertaa selässä tosin vammoja jo ajalta ennen raskautta. Toivottavasti kävelylenkit ja vesiliikunta tuovat helpotusta tähän! Jotenkin myös tuntuu, että se mistä viimeksi sai voimaa raskauden vaikeina hetkinä oli läheisten into. Nyt sellaista samanlaista intoa ei enää kuulu, toki moni on iloinnut kanssamme ja tämä on meidän perheelle ihana ja odotettu uutinen, mutta perheen ulkopuoliset eivät samalla tavalla ole enää kiinnostuneita minun voinnistani. Vähän masentaa, että eikö toinen lapsi olekaan yhtä hieno ja jännittävä kun ensimmäinen, mutta tuntuu että koen kaiken nyt kovin vahvasti. On sellainen olo, ettei toinen lapsi kiinnosta ketään. Toisaalta, ehkä se johtuu osaksi omasta erakoitumisestani. En alkuraskaudessa jaksanut juuri mitään yhteydenpitoa ja nyt kun vointi olisi parempi, en oikein tiedä mistä aloittaa.

Puoliväli alkaa olla käsillä, joten toivon että tämä tästä vielä iloksi kääntyy. Nyt suuntaan työterveyslääkärille ja toivon hyviä uutisia, jospa sitä edes pienen hetken saisi kokeilla töitä ennen äitiyslomaa!

Follow:

2 Comments

  1. Hannele
    07/02/2018 / 10:16

    Moikka,
    Mikä vasta-aine on positiivinen? Itselläni oli rh vasta-aine viimeraskaudessa jossainvaiheessa positiivinen. Selitystä en saanut ennenkö äitipolilla, täysin normaalia koska olin saanut eri rhesustekijöiden takia pistoksia useamman elämäni aikana, viimeisimmän kuukautta aiemmin. Paljolta oisin säästynyt jos tän joku ois aiemmin osannut kertoa.

    • suvi
      10/02/2018 / 09:38

      Moi! Anti-c ja anti-e. Vauvahan on meillä – ja minä +, joten minulle tämä on ymmärtääkseni vaaratonta, mutta vauva tässä huolettaakin! Äitiyspoliklinikaltakin vastattiin “en osaa sanoa, joku varmasti kertoo jos on syytä huoleen”. Turhauttaa, kun tutkitaan mutta kukaan ei tiedä tarkkaan että mitä tai miksi.

Kommentoi