SAM_6313 (1)
Sitä sanotaan, että lapsen suusta tulee totuus – joskus tuntuu, että meidän Möyhis ei ole hiljaa ollutkaan, nimittäin sen verran paljon juttua tulee! On ihanaa, kun on vihdoin yhteinen kieli ja Möyhiksen kanssa arkikin sujuu jo ihan eri tavoin kun hän osaa itse ilmaista mitä haluaa. Joskus tietty vahva oma tahtokin luo haasteita, mutta useimmiten se on jo arkea helpottava tekijä. Sen verran sanavalmis kaveri meillä kuitenkin on, että ajattelin taas jakaa kanssanne näitä loistavia pieniä hetkiä arjessamme!

“Äiti anto tutit oravalle. Mää annoin oravavauvalle tutit. Sitten äiti laittaa mut takakonttiin, siellä on pimeää!”
…. ei äiti kyllä laittanut. Mutta takakontissa edellispäivänä matkustanut lempilelu sai lapsenkin hinkumaan takakonttiin. Kysyvät katseet takakonttiin laittamisesta ruuhkaisessa ruokakaupassa oli kuitenkin kokemus, jota ilman olisin voinut elää.

Katoin iltapalan pöytään ja toivotin Möyhölle hyvää ruokahalua, vastaus oli “kiitos äiti kun annoit iltapalaa, ootkin hieno pikku apuri.”

“Mutta äiti, eikö nyt ole lapsien nukkumaanmenoaika?” Kysyi Möyhö kerran katse lasittuen, kun olin venyttänyt mummilareissua tunnilla, ettei tarttis herätä 5.30 seuraavanakin aamuna.

IMG_20160821_094619 (1)

Sanoin hermostuvalle Möyhikselle “Äiti tietää että sulla on nälkä, äiti koko ajan laittaa ruokaa. Malta ihan pieni hetki vielä” ja tomerasti sain vastauksen “Ei äiti, et sinä voi tietää. Sinä oot kaunis vaan.” 

“Ei meillä ole koskaan aamupalaa ja isikin on aina laivassa. Mummikin kieltää kun äiti kieltää ja vaari vaan nukkuu. On rankkaa tämä pienen hemulin elämä!”.… tokaisi Möyhis tomerasti, kun äiti kieltäytyi tarjoilemasta aamupalaa iltakuudelta.

Kokkailin lounasta kun Möyhö yks kaks talsi huoneestaan viereeni. Seisoi hetken hiljaa, minua tuijottaen. Jatkoin kokkaamista, maistoin kastiketta ja sitten Möyhis tokaisi “mutta äiti, sinun pitäisi ruokkia minuakin joskus”

Sain vastaukseksi “Äiti, minä aion päästä sinusta lopullisesti eroon. Enkä kuuntele ohjeita!” kun menin sanomaan että täytyy kuunnella ohjeita, jos haluaa kävellä itse kaupalle.

“Mutta äiti, mä oon niin nopee että ei voi kuunnella ohjeita.”… niin. Mitäpä tuohon enää lisäämään?

“Äiti, minä olen niin kiitollinen. Hyvä, että sä rakastat mua.”  spontaanisti kesken iltapuuron 😀

IMG_20160822_153352
Minkälaisia juttuja teidän lapset kertoo?

Follow:

Koska juhlimme loppuviikosta mieheni suuria saavutuksia, sain taas hyvän syyn leipoa! Tällä kertaa visio lähti kaupan hyllyllä yksin seisoneesta nutellapurkista joka huusi nimeäni. Nappasin purkin ja mietin, että mitähän tästä saisi aikaan. Päätin sitten miksata sen mieheni lemppariin, perinteiseen mudcakeen, suussasulavaan mutakakkuun ja lopputulos oli, no, juuri niin hyvä kun osaat kuvitella – ellei jopa parempikin.

SAM_6669

Tähän käytin: 
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 levyn taloussuklaata
75 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 purkin nutellaa
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl maitoa
1 rkl kaakaojauhetta (sokeritonta)

Lisäksi voita ja korppujauhoa. Tarjoiluun vanilijajäätelöä sekä suklaakastiketta.

Näin tein: 
1. Laitoin uunin lämpenemään 175 asteeseen ja sulatin taloussuklaan ja voin kattilassa.
2. Voitelin matalahkon n. 24 cm kakkuvuuan ja vuorasin se korppujauholla
3. Sekoitin munat ja sokerin kovaksi vaahdoksi.
4, Lisäsin joukkoon kaakaojauheen, vehnäjauhon ja leivinjauheen koko ajan sekoittaen.
5. Kaavin sitten sekaan lähes purkillisen nutellaa ja heitin joukkoon sulaneen taloussuklaan, voin ja maidon.

SAM_6665

Kaavin taikinan kakkuvuokaan ja annoin paistua 25-30 min. Kakku jäi tarkoituksella löysähköksi, hieman kiinteytyi jäähtyessään.
Mutakakulle on tyypillinen kostea ja täyteläinen rakenne.

Tämä suussasulava, lähes jumalainen nutellakakku on semi tuhtia kamaa,
joten väitän että vanilijajäätelö ja lasi maitoa kruunaavat tämän makunautinnon.
Makeaa viikonloppua! <3

Follow:

Olen ollut äiti kaksi vuotta ja melkein kuusi kuukautta. Kahden vuoden ja kuuden kuukauden aikana olen menettänyt hermoni useaan otteeseen yhteen ja samaan asiaan. Nimittäin sellaiseen asenteeseen, että isyys olisi jonkun sortin uroteko. Olen kirjoittanut tästä joskus aikaisemminkin, mutta jälleen kerran aihe on pyörinyt mielessäni niin tiiviisti että halusin purkaa mieltäni.

Jostain syystä muilla ihmisillä, niin lähipiirillämme kuin päiväkodintyöntekijöillä ja neuvolallakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että isyys todella on jonkin sortin uroteko. Jos mieheni on kotona ja osallistuu kotitöihin ja minua harmittaa, että lapsemme ainoat puhtaat vaatteet ovat vasta narulla kuivumassa kun jonnekin pitäisi lähteä ja sanon siitä, ensimmäisenä joku kiirehtii sanomaan “Hei anna vähän armoa, sun mies varmasti yrittää parhaansa.” Joo, varmasti hän huolehtii lapsestamme parhaansa mukaan, mutta ei se silti tarkoita etteikö hommassa toisinaan olisi parantamisen varaa. Olisinhan minä itsekin voinut hoitaa ne pyykit tai muistuttaa, mutta saa kai silti sanoa jos harmittaa? Ei kai se “teidän perheessä isä osallistuu”-kortti poista sitä mahdollisuutta, että aina ei mene niinkuin Strömsössä.

SAM_6533 (1)
Sen lisäksi kohahdellaan, kun sanon että meillä mies tosiaan yleensä hoitaa ne pyykit ja viettää lapsen kanssa aikaa, jos vain mahdollista. Kohistaan, kuinka hienoa on, että isä haluaa osallistua! Onhan se hienoa, että meidän lapsella on kaksi rakastavaa ja läsnäolevaa vanhempaa, mutta mikä siinä todella on niin ihmeellistä? Eikö nykypäivänä pitäisi olla oletusarvo, että jos isä on kuvioissa mukana ja tasapainoinen aikuinen, hän osallistuu lapsen elämään ja lapselle turvallisen ja puhtaan ympäristön ylläpitoon?

Miksi edelleen neuvolakäynneillä kysellään äidin perään? Miksi se on ymmärrettävämpää kun isä vie päiväkotiin lapsen ilman hanskoja kolmatta kertaa pakkasella mutta samoin toimivasta äidistä oltaisiin suurin piirtein jo soittamassa lasua? Miksette kysy minun käydessäni “Missä isä on?” jos kerran vanhempien tasa-arvoisuutta korostetaan jo perhevalmennuksessa? Missä se tasa-arvo näkyy jos toimitaan näin? Mistä lähtien se, että isä huolehtii omasta jälkikasvustaan on jonkin sortin uroteko mutta äitiys on itsestäänselvyys?  Tiedän, että kärjistän, mutta nää asenteet kertakaikkiaan ärsyttää mua aina vaan enemmän.

On vanhoillista ajatella, että vielä nykypäivänä kaikki on perheessä äidin vastuulla. On myös mielestäni tosi väärin ruokkia näitä vanhoillisia oletuksia siitä, että äidit muka hoitaisivat kaiken. Jokainen perhe jakaa kotityönsä, kasvatusvastuunsa niinkuin itse kokee parhaaksi. Siinä missä moni muu äiti pitää pyykinpesusta, minä rakastan taulujen seinille kiinnittämistä, elektroniikan asentamista ja johtojen selvitystä. Kun taas mieheni pitää pyykinpesusta ja kokkaamisesta, niin ja meidän lapsen vaatteiden järjestämisestä.  Nämä ovat asioita, jotka pitäisi jo tähän mennessä kuulua siihen normiin – Isä ei tarvitse mitalia sen enempään kuin Äitikään siitä, että hoitaa osansa yhteisessä kodissa ja on läsnä lapsen elämässä.

SAM_6494 (1)
On tärkeää, että lapsen elämässä on turvallisia aikuisia, isejä, äitejä, tätejä, setiä, mummeja ja kummeja – mutta kaksi aikuista siihen lapsen aikaansaamiseen tarvitaan. Miksi se on siis niin ihmeellistä, kun mies osallistuu siihen lapsen kasvatukseenkin? Ja missä meidän äitien pisteet ja papukaijamerkit on – me ollaan tehty niitä samoja asioita kautta aikojen ; ruokittu lapsia, siivottu kotia ja hemmoteltu puolisoitamme. Antakaa niiden miestenkin nyt tasa-arvon nimissä osallistua. Kiittää toki saa, mutta jalustalle ei tarvitse nostaa siitä että isä osaa käyttää lapsensa potalla. Arvostus ja suitsutus on kaksi eri asiaa.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Ärsyttääkö vanhemmuuden sukupuoleen perustuva eriarvoisuus teitä?

Follow:

SAM_6512 (1)
Toisinaan arjessa kaipaa jotain erityisen hyvää. On ollut rankka päivä, stressi painaa, pimenevät illat masentavat tai muuten vaan herkkuhammasta kolottaa. Keksin siihen ratkaisun viimeksi, kun kotiimme oli eksynyt väärän merkkistä paahtoleipää. Pyöräytin nimittäin perinteisiä köyhiä ritareita paahtoleivästä ja koristelin koko setin hillolla, tuoreilla marjoilla ja kermavaahdolla. Helppoa, nopeeta ja tosi hyvää!

Tarvitset
10-12  palaa hieman kuivahtanutta paahtoleipää / ranskanleipää / pullaa
1 muna
2 dl maitoa
1 tl vanilliinisokeria

Paistamiseen voita.
Kylkiäiseksi tuoreita marjoja, kermavaahtoa.

Tee näin:
Vatkaa munan rakenne rikki, sekoita joukkoon maito ja sokeri.
Käytä leivät tarvittaessa paahtimen kautta jos ovat tosi tuoreita. Sen jälkeen pyöräytä reippaasti munamaidossa ja paista kuumahkolla pannulla kauniin värisiksi molemmin puolin. (Kun pinta näyttää kullanruskealta on valmista!)

SAM_6507

Tarjoile lämpimänä tuoreiden marjojen tai hillon ja kermavaahdon kanssa!
Ihanaa viikonloppua, ottakaa perinneherkut haltuun! ;>

Follow:

SAM_6516 (1)
Kesän loppu häämöttää ja on aika ottaa ilo irti tuoreista mansikoista, kun niitä vielä on. Innostuin siis leipomaan omarcupcakeja mansikoilla ja valkosuklaalla höystettynä. Alunperin näitä tulikin tuplasti enemmän kuin piti, mutta hyvin tuntuivat tekevän kauppansa. Nimittäin kahden päivän jälkeen kaikki 24 kappaletta olivat hävinneet 😀 Tässä siis teille 12 kappaleen ohje!

Tarvitset
Taikina:
75g voita (huoneenlämpöinen)
1,75 dl sokeria
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
1,25 dl maitoa
12-24 omar-karkkia

Kuorrute:
50 g voita (huoneenlämpöinen)
4 dl tomusokeria
100 g maustamatonta tuorejuustoa
mansikoita
valkosuklaata
omar-karkkeja

Tee näin:

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vuoraa muffini/cupcakevuoka paperisilla cupcakevuuilla.
2. Vaahdota (huoneenlämpöinen) voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan kokoajan sekoittaen.
3. Sekoita kuivat aineet ja maito taikinaan.
4. Lusikoi noin 1/3 taikinaa jokaiseen muottiin.
5. Puolita Omar-karkkeja makusi mukaan ja lisää cupcakevuokiin 2-4  puolikasta/ cupcake. Älä paina liian pohjaan saakka.
6. Peitä karkit taikinalla.

Paista n. 20 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla.

Koristelu:

1. Sekoita huoneenlämpöinen voi, tomusokeri ja maustamaton tuorejuusto keskenään.
2. Aseta kuorrute hyvin jäähtyneiden cupcakejen päälle pursottimella tai veitsellä.
3. Koristele tekemällä omar-karkeista, valkosuklaasta ja mansikoista mieleisiä palasia ja lykkää ne kuorrutteen päälle.

SAM_6522 (1)

Makoisaa viikonloppua! <3

Follow: