Joku tovi sitten kirjoitin siitä, kuinka mielestäni ei voi olettaa, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua. Monella kuitenkin on. Aihe on ajankohtainen, koska korkeakoulujen yhteishaku on parhaillaan käynnissä. Se tarkoittaa siis, että amis tai lukiopapereilla voi nyt hakeutua jatkokouluttautumaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Jos edes pienikin osa susta on kiinnostunut niin sanon että HAE. Sun ei tarvii ottaa sitä paikkaa vastaan jos et haluakaan, mutta hakeminen itsessään voi opettaa jo paljon.

Mihin mä hakisin?
Jos et ole vielä löytänyt omaa alaasi, suosittelen tekemään testin tai toisenkin. Esimerkiksi Studentumin ammatinvalintatesti ja mol.fi:n ylläpitämä ammatinvalintaohjelma ovat hyviä suunnanantajia. Niiden lopputuloksia, omia kykyjä ja motivaatiota seuraamalla löydät varmasti Opintopolusta itsellesi mieluisan hakukohteen. Jos et, niin opintopolkua voi selata ilman testejäkin. Kannattaa myös pitää mielessä mikä on toivomasi tulotaso ja googlailla kiinnostavien tutkintojen palkkatasoa.

Miten mä haen? 
Korkeakoulujen yhteishaku tapahtuu osoitteessa opintopolku.fi. Opintopolku palvelusta löydät superselkeät ohjeet kuten: Näin haet kevään yhteishaussa korkeakouluun , Viisi vinkkiä hakemiseen ja Näin täytät korkeakoulujen yhteishaun hakulomakkeen.  Hakemiseen tarvitset nettipankkitunnukset. Varaa aikaa ja rauhallinen ympäristö. HUOM! Hakemusta voi muuttaa vaan hakuajan puitteissa. (Voi sen jälkeenkin, mutta menee hankalaksi.) Tsekkaa myös koulutuskohtaiset esivalinta- ja valintakoe ajat ja materiaalit.

Mitä tukia voin saada?
Opiskelijoiden tuet muuttuvat 1.8.2017 alkaen. Tämä tarkoittaa, että korkeakouluopiskelijana saisit opintorahaa enintään 250,28 e/kk. Vaikka opintorahan määrää pienennetään, opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin, jolloin pääkaupunkiseudulla saisit n. 390 e / kk asumislisää. Näillä summilla pääkaupunkiseudulla ei kuitenkaan eletä, joten uudistusten myötä valtion takaamaa opintolainaa voi nostaa 650 e/ kk jos pankki sen sinulle myöntää.
Kela antaa valtion takauksen uudistetusti kaikille, mutta on pankista kiinni saako lainaa. Jos tukirahat epäilyttävät, lainan saaminen on mahdotonta – ei opiskelun tarvitse kuitenkaan kaatua siihen. Opintopolkua vilkuilemalla löydät monenlaisia tutkintoja, jotka voi suorittaa verkko-opintoina tai monimuotona. Nämä koulutusmuodot usein mahdollistavat osa- tai kokoaikaisenkin työn tekemisen.

Kannattaako mun ees hakea?
Ehdottomasti. Paikkaahan ei ole pakko ottaa vastaan, mutta pääsykoemateriaalin pänttääminen, pääsykokeet ja niihin jännittäminen voivat kaikki olla opettavaisia kokemuksia. Voi olla, ettei paikkaa irtoa ekassa haussa tai voi olla, että pääset juuri minne hait – oli miten oli, se selviää vain kokeilemalla. Jos olet päässyt siihen pisteeseen, että olet suorittanut onnistuneesti toisen asteen tutkinnon on korkeakoulu ennemmin mahdollisuus kuin uhka.

No millon voi hakea?
JUST NYT. On nimittäin viimeiset hetket hakea kevään 2017 korkeakoulun yhteishaussa.
Yhteishaku sulkeutuu 05.04.2017 klo. 15.00

Mä hain, hae säkin!

Follow:

Tiedättekö sen tunteen kun pitkän viikon jälkeen makeanhimo kolkuttelee mutta ei jaksaisi enää lähteä kauppaan? No, mä tiedän ja aion nyt pelastaa sunkin viikonlopun tällä reseptillä:

Köyhät ritarit uunissa

Taioin tämän kakkukokeilusta jäljelle jääneistä kakkupohjan reunoista, pakastemustikoista ja kotoa löytyvistä perustarvikkeista! Tää on niin helppo resepti, että tätä voi aika rohkeesti muokata oman maun mukaan esim. vaikka vaihtamalla mustikat mansikoihin tai lisäämällä tarjoiluun kermavaahdon sijasta jätskiä tai hedelmiä.

Tarvitset:
kuivahtanutta  paahtoleipää/ ylijäämä kakkupohjaa / ranskanleipää / pullaa
4 kananmunaa
3 dl maitoa
2-3 rkl hunajaa
0,5 – 1 dl pakastemustikoita / muutkin marjat toimii varmasti
1 rkl vanilliinisokeria

  1. Voitele uunivuoka ja asettele leivän tai pullan jämät pohjalle tasaisesti.
    2. Sekoita munat, maito  ja vanilliinisokeri ja kumoa seos leipäpalojen päälle. Jos käytät leipää, kannattaa ehkä lisätä hunajaa vähän reippaammin.
    3. Heitä hunajaa päälle ja sekoita. Ripottele jäiset marjat päälle.
    4. Heitä vielä vähän hunajaa koko komeuden päälle ja paista uunissa 225 n. 10 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.  Anna jäähtyä hetki.

Tarjoile kuohkean kermavaahdon kanssa ja nauti!

Follow:

Masumysteereistä toiseen vatsanpuruja aiheuttavaan ajankohtaiseen asiaan: otsikko on nimittäin tämänhetkinen ikäni IRC-gallerian laskurin mukaan. Niin, muistatteko vielä IRC-gallerian? Se on ilmeisesti vielä olemassa, koska etsin sieltä juuri teinivuosieni kuvia. Pohdin pienen ikäkriiseilyn myötä kasvuani, minuuttani ja sellaisia pieniä kysymyksiä kuten millainen minä haluan olla, mikä minusta tulee isona ja kenen vuoksi täällä teen mitäkin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen tullut pitkän matkan. En edes tarkkaan tiedä mistä se lähti, mutta aika kärkäs I take no shit – asenne on päässyt valloilleen. Tuli jotenkin mitta täyteen. Tämän myötä osa ihmissuhteistani on muuttunut, murroksessa tai jopa päättynyt. Tämän vuoksi olen rohkaistunut lähtemään epämukavuusalueelleeni,  aloittanut opiskelija-aktiivina toimimisen, asettanut itseni etusijalle ja lopettanut tyytymisen.

Opiskelija-aktiivina tämä I take no shit-asenne yhdistettynä ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan on tuottanut tulosta lähinnä hyvällä tavalla.  Kuten sanottu, ihmissuhteissani se on kuitenkin aiheuttanut hieman kuohuntaa. Porukka on selkeästi jakautunut kahtia, sillä osa on hyvinkin mielissään siitä että sanon rohkeasti mielipiteeni ja olen muutenkin enemmän sinut itseni kanssa. Osa taas tuntuu olevan hyvin hämmentyneitä, kun eivät enää suorinta reittiä voikaan kävellä ylitseni. Vuosien varrella olen jotenkin väsynyt konflikteihin siinä määrin, että olen usein taipunut tallottavaksi silloinkin kun ei olisi pitänyt. Olen harmitellut omia valintojani (joihin itse olen ollut tyytyväinen) vain koska muut käskivät. Olen postannut asioista, jotka eivät minua kiinnosta. Olen opiskellut asioita, joista en saa mitään irti. Olen irroittautunut ihmissuhteista jonkun muun mielipiteen vuoksi ja olen jopa muuttanut itseäni ulkoisesti muiden vuoksi. Olen antanut muiden määritellä mitä voin, haluan ja jaksan tehdä.

Samalla kun kasvatan lastani ajatuksella ”älä anna koskaan muiden sanella sun unelmia” olen itse taipunut. Olen mennyt sieltä mistä aita on matalin, kunhan nyt edes jotenkuten olisi mielekästä, kunhan kaverit ei nyt hylkäisi. Vaikka todellisuudessa se, otanko vastaan arvostelua astioiden järjestyksestä omassa kodissani ei pitäisi lähtökohtaisesti tehdä minusta paskaa tyyppiä, tai se, kouluttaudunko muille mielekkääseen ammattiin vai en. Eihän nää asiat muille kuulu! Ja jos se ammatinvalinta niiden lähimpien ihmisten napaa kaivelee, niin toivottavasti lähinnä niin että tukevat minua kun haluan saavuttaa oman potentiaalini.

2008

2009

Olen siis viimeisen puolen vuoden aikana loukannut ihmisiä mm sillä, etten hoida parisuhdettani muiden neuvojen mukaan, en kasvata lastani televisiolla, en järjestele astioitani samalla tavalla kun joku muu, en tee toisten töitä ilmaiseksi, en rahoita muiden harrastusta ja monella muulla, järisyttävän kamalalla tavalla. Aluksi mua lähinnä nauratti, että joku todella viitsii loukkaantua siitä, etten halua kuulla arvostelua mun kasvatuksesta lapseni läsnäollessa tai en halua kuulla, kuinka mun pitäisi mun ihmissuhteissa tuntea puhumattakaan siitä, että joku minua paremmin tienaava viitsii loukkaantua kun en rahoitakaan hänen harrastustaan. Loppujen lopuksi se kuitenkin alkoi ärsyttämään. Muiden ajattelemattomuuden sijaan mua kuitenkin ärsyttää kaikista eniten se, että oon antanut asioiden mennä näin pitkälle.

En oo ihan varma, missä vaiheessa mun taistelutahto, omanarvontunto ja se sisu toteuttaa omia haaveita katosi. Oon kuitenkin aivan täysin varma siitä, että oli jo ehkä aikakin herätä sieltä ”joo joo”-horroksesta. Huolimatta ihmissuhteiden hämmennysvaiheesta on tämä I take no shit- asenne saanut paljon hyvääkin aikaan. On nimittäin aika paljon helpompaa suunnitella tulevaa yksin ja yhdessä, kun tietää mitä haluaa. On myös aika paljon helpompaa, kun ihmisten ei tarvitse arvailla mitä mieltä mä olen. On myös kuulkaa helpompaa olla ihmissuhteissa, opiskelemassa ja työnhakijana kun tietää omat vahvuutensa ja toiveensa. Kun vihdoin osaa kuunnella sitä omaa ääntä, puolustaa omia oikeuksia ja omaa tahtoa, se ikuinen ahdistuskin on helpottanut. Tän uuden asenteen myötä on myös paljon kivempaa olla mä 25,25-vuotiaana kun vaikka 24,75-vuotiaana. Mut jos saa toivoa, sen 18-vuotiaan Suvin kropan ja energiamäärän voisin kyllä ottaa. Muutoin oon aika tyytyväinen just nyt. Muuttuvia palasia riittää, mutta vihdoin on tunne että kaikki loksahtelee vielä paikoilleen.

                                                                                                            2017

Miten sä oot muuttunut vuosien varrella?

Follow:

Otsikko antaa jo jotakin osviittaa meidän viikonlopustamme. Istuimme nimittäin lähes koko perjantain päivystyksessä Möyhön mysteeristen masuvaivojen takia. Herättelin aamulla Möyhistä normaaliin tapaan, jotta pääsisin kouluun. Vaan sängystä löytyikin kippuralla makaileva, kuumeileva poika, joka ulvoi vatsakipuaan heti silmät avattuaan. Nostin Möyhiksen sohvalle, annoin vettä ja laitoin äänikirjan soimaan samalla kun maanittelin josko jotakin aamupalaa edes maistuisi. Sitten soitin terveyskeskuspäivystykseen ja isälleni, josko hän lähtisi kuskiksi.

Vajaa tunti myöhemmin istuimme terveysasemalla ja kummeksuttiin sitä, että vähäinen aamupala pysyi sisällä ja kuume nousi korkeaksi. Tunnissa 38,2 oli muuttunut 39,8. Saatiin särkylääke ja lähete sairaalapäivystykseen  – pelkona oli että oireet johtuvat umpparista. Kiireellinen lähete tarkoittikin Jorvin sairaalassa lähes 5 tunnin jonotusta, vaikka potilaita oli meidän lisäksemme kolme. Testejä ei juurikaan tehty ja vatsan tsekkaamisen sijaan lääkäri tsekkasi Möyhiksen korvat (?!) ja kirjoitti ummetuslääkettä. Tässä välissä Möyhis kieltäytyi juomasta maitoa, syömästä rahkaa ja kuumekin laski. Olon kohentuessa päädyttiin sitten lähtemään kotiin. Saatiin ohjeeksi palata lääkäriin jos kuume nousee tai kova vatsakipu palaa. Vatsan toiminta on edelleen hidasta mutta kivut loppuivat ja kuumekaan ei enää noussut. Silti Möyhis kieltäytyy maidosta, koska siitä tulee kuulemma vatsa kipeäksi.


Oireilu loppui lauantaina kokonaan, mutta maitoa en ole pakottanut juomaan. Möyhiksen puheiden ( ”vatsaan sattuu jos juo maitoa” ja ”en mä haluu maitoa, mun masu tulee siitä vihaiseksi”) perusteella vaihdettiin just in case viikoksi rahkat, jugurtit ja muut tuotteet laktoosittomiksi ja seuraillaan. Jännittää, onko nyt niin että meidän perheessä on kohta useampi ruokarajoitteinen. Etukäteen jo harmittaa, sillä itse moniallergisena ja ”laktoosivammaisena” tiedän, kuinka hankalaa elämä voi näiden rajoitteiden kanssa toisinaan olla.  Ajatuksena on siis kokeilla viikko laktoositonta elämää ja sitten palautella maitotuotteet pikkuhiljaa ja katsoa, alkaako oireet uudelleen. Silti ihmetyttää, mulla on nimittäin ollut käsitys että laktoosiin liittyvät ongelmat alkavat usein vasta lähempänä kouluikää.. Saas nähdä.

Onko teillä ollut vatsavaivaisia leikki-ikäisiä? Mistä vois olla kyse?

Follow:

En voi olla ainoa, joka on huomannut tän ilmiön. Tän someraivon aikakauden. Toisinaan someraivo ja julkinen myllytys voidaan kokea aiheelliseksi, etenkin jos on kyse vähemmistön syrjimisestä, todella huonosta asiakaspalvelusta tai muuten vaan sopimattomasta käytöksestä. Toisinaan, se on ehkä vähän huonon päivän lopputulos joka puretaan täysin turhaan viattomiin, inhimillisen virheen tehneisiin yrittäjiin.

Itse ainakin osaan luetella monta päivää viimeisen kuukaudenkin aikana, kun sovittu homma ei ole mennyt ns. nappiin ja kun on ehkä tullut vastattua vähän liiankin tylysti viestiin. En silti koe, että ansaitsisin julkisesti kuulla kunniani, en ainakaan ennen kuin minulle on annettu inhimillinen mahdollisuus. En tiedä miten muut kokevat julkisen myllytyksen rajat, mutta minä koen että ansaitsen mahdollisuuden ja jos minä ansaitsen mahdollisuuden, ansaitsee se yksittäinen huonosti palvellut asiakaspalvelijakin. Anteeksipyyntöä, reklamaatiota ja hyvää käytöstä voidaan vaatia jokaiselta, mutta miksi on liikaa vaadittu asiakkaalta, suunnata palaute asiallisesti asianmukaiselle vastaanottajalle?

Onko asiakaspalvelutaho todella saatava mustamaalata ja lynkata julkisesti? Ja jos, niin miettisin ehkä mitä se tekee palvelualttiudelle. Kummassa tilanteessa asiakaspalvelija haluaisi ennemmin korjata väärinkäsityksen ja olisi vilpittömästi pahoillaan :

a. Ostat viallisen tuotteen ja huomaat sen vasta kotona. Painelet kuitin ja pienen ärtymyksen kanssa liikkeeseen vaatien reklamaatiota. Keskustelette rakentavasti vaivasta ja ärtymyksestä jota sinulle asiakkaana aiheutui.

b. Ostat viallisen tuotteen ja huomaat sen vasta kotona. Suoran kontaktin sijaan postaat someen nasevan kuvan, ehkä jopa kirosanoilla höystetyn tekstin ja hankit muutaman sataa tykkäystä julkaisullesi.

Väitän, että toimiessasi vaihtoehto a:n kaltaisella tavalla, jää molemmille parempi maku suuhun ja asiakaspalvelija oppii tilanteesta. Väitän myös, että jos (ajattelemattomasti) toimit tavalla b, voi pienyrittäjä jäädä elantoa vaille. Se kun ei Suomessa ole mikään ihan pikkujuttu, että pienyrityksen fb-sivuilla on sadoittain negatiivista palautetta ja palaute on parhaimmassa tapauksessa vielä sen väärinkohdellun asiakkaan kavereilta, jotka eivät ole osallistuneetkaan asiakaspalvelutilanteeseen. Ei uudet asiakkaat tiedä, onko someraivo ansaittu vai ei, mutta todennäköisesti välttävät huonot arviot saanutta paikkaa. Näin ollen yksi harmiton tunteenpurkaus facebookissa voi jopa pahimmillaan viedä toisen ihmisen tai useamman ihmisen toimeentulon.

Tiedän, että joskus on hetkiä kun asiakaspalvelu ei pelaa niinkuin pitäisi – mutta olisiko toisinaan syytä olla ihminen ihmiselle? Ihan vaan vaikka laittaa sähköposti, viesti tai piipahtaa liikkeessä kertomassa mikä jäi harmittamaan ja antaa sille IHMISELLE sen työn takana mahdollisuus korjata virheensä. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee täällä netissä?

Oletteko törmänneet samaan?

Follow: