SAM_3972

Hei! En olekaan tainnut esitellä meidän pikku Tasmanian Tuholaista vielä sen virallisemmin uudella sivustollamme. Tässä on siis meidän taaperomme, 1,5-vuotias Möyhö. Möyhö on eloisa ja sosiaalinen pikkupoika, joka pitää hellyydestä, autoista ja kirjoista. Laivat, junat ja lentokoneet kiinnostavat myös. Eläimet ovat ihania, mutta hurjan jännittäviä livenä. Yleisesti ottaen Möyhö on kiltti ja tottelevainen ikäisekseen, mutta toisinaan hän haluaa hassutella ja tekee äidille ja isille jekkuja. Hän saattaa piilottaa eväitä lelulaatikkoon, mennä piiloon sängyn alle tai puun taakse, toisinaan innostuessaan hän saattaa myös viskata äidin lempikahvikupin seinään. Jekuttelun vastapainoksi hän on kuitenkin innokas auttamaan kotitöissä ja etenkin legosopan keittelyssä. Hän avuliaasti myös jakaa legosoppaa jokaiselle halukkaalle ja haluttomalle. Kaikenkaikkiaan siis maailman ihanin, äidin oma kullannuppu ja isin suurin aarre.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Elokuussa tämä touhukas pieni mies osasi vain muutaman sanan kuten; äiti, pappa ja kakka. Nyt marraskuun alkupuolella sanavarasto on kasvanut valtavasti, joka päivä Möyhö tarttuu uusiin sanoihin. Arjesta on tullut koko ajan helpompaa, sillä mun ei tarvitse enää arvailla mitä Möyhö mahtaa olla vailla. Sujuvasti muutaman sanan lauseitakin höpöttelevä poika on saanut koko meidän perheen hämmästymään nopealla puheenkehityksellään. Tavallisten sanojen lisäksi Möyhö on oppinut sanontoja ja lauseita kuten

”voi voi.. oi oi.”
”juustoa päälle. leipään juustoa päälle.”
”äkkii, kisu karkaa”
”isi ajaa kotiin”
”ai ai, äitin kulta”
”bussi ajaa. hurjaa!”
”paku parkkiin talliin”
”vaarin poika”
”mummin ipaa”
”famu lellii”

On ihan mieletöntä huomata miten nopeasti sanavarasto karttuu! Samalla tulee haikea olo, sillä viimeistään nyt on aika myöntää ettei meillä enää asu vauvaa, vaan pikkulapsi, taapero. Ihmetyttää vaan, että tämä kaikki etenee näin nopeasti. Mitenköhän paljon tulevilla 2v-syntymäpäivillä jo jutellaan? Jännittävää! Olen myös havahtunut tämän myötä siihen, että toisinaan pitäisi myös miettiä enemmän mitä itse päästää suustaan. Pari viikkoa sitten sanoin aamulla miehelleni  ”siis mä varmaan kuolen tähän flunssaan, miksei tää jo lopu” ja hetken päästä vieressäni oleva taapero taputti mua olalle ja sanoi ”oi voi, äiti kuolee”. En onneksi kuollut, mutta tämä kommentti herätti niin paljon hilpeyttä että kirjattiin se vauvakirjaankin!

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Mitäs teidän perhearkeen kuuluu? Mitä teillä opitaan?

Follow:

Alunperin mun piti postata tänään ihanasta arjesta. Sellaisista hetkistä, jotka voimaannuttaa kotiäitiä ja toimii stressin ja huolen laannuttajina normaaleissa päivissä, mutta perjantaiset, traagiset Pariisin tapahtumat saivat mut toisiin ajatuksiin. Jotenkin on takki tyhjänä ja ajatus ei kulje. On vaikea ymmärtää, mitä Pariisissa oikein tapahtui.  Huomenna, mä lupaan palata kevyemmällä aiheella, mut just nyt musta tuntuu että mun täytyy kirjoittaa tästä.

FB_IMG_1447515688782

Ihmisellä on luontainen tarve myötäelää. Tuntuukin suorastaan ällöttävältä, kun jotkut käyttävät tätä oikeutuksena rasismille tai nostavat itseään jalustalle ”kuolee ihmisiä muuallakin, tiedän mm. 17 ISISksen tekemää muutakin iskua” – tyyppisillä lauseilla. Nyt jokainen, joka haluaa osoittaa myötätuntoa vaihtamalla Ranskan lipun profiilikuvakseen, voi tehdä sen. Jokainen, joka haluaa lausua rukouksen näiden viattomien ihmisten puolesta, jotka joutuivat silmittömän väkivallan uhriksi, voi tehdä sen. Ihan ilman syyttelyä. Tämä tragedia koskeettaa ja se on hyvä asia. Moni meistä ei ole kiinnittänyt huomiota isiksen tekemiin iskuihin aikaisemmin, liian moni meistä on sulkenut silmänsä tältä liian usein. Nyt, tältä ei voi enää sulkea silmiään. Nyt se on niin lähellä, että sen on pakko koskettaa. Nyt se on joka paikassa – facebookissa, instagramissa, lehdissä, netissä. Jokapaikka pauhaa kauhujen yöstä ja osa tuntee olonsa turvattomaksi.

Pelolle ei tule antaa valtaa, kaaos on se, jota tällaista silmitöntä väkivaltaa harjoittavat tavoittelevat. Nyt on se hetki, kun me voidaan miettiä mitä me voisimme tehdä tälle asialle. Me voimme ottaa osaa, myötäelää facebook-kuvalla, kerätä rahaa terrorismin uhreille, me voimme rukoilla kaikkien uhrien puolesta, voimme osallistua aktiivisemmin politiikkaan – keinoja on monia, jokaiselle varmasti omansa, jos malttaa etsiä. Se, mitä juuri tällä hetkellä mielestäni kannattaa tehdä, on rakastaa. Tässä maailmassa on tarpeeksi vihaa ja väkivaltaa, tarpeeksi syrjintää ja kaaosta.

FB_IMG_1447670654916
Nyt on se hetki kun meidän tulee olla ihminen ihmiselle. Rakastaa, tukea ja pitää huolta. Nyt on meidän tehtävä, olla vanhempia jotka kasvattavat reiluja, rakastavia lapsia aikuisiksi, jotta tästä maailmasta ei lopu rakkaus. Rakkaus on asia, jota kuka tahansa voi osoittaa kenelle tahansa. Älä anna vihan ja väkivallan sokaista, älä kasvata lastasi kostaamisen kulttuuriin. Uskon ja toivon viimeaikaisten tapahtumien herätelleen myös kaikki politikot ja päättäjät ryhtymään toimeen, jottei tällaista enää tapahtuisi Libanonissa, Lontoossa, Pariisissa tai yhtään missään. Minä laitan kädet ristiin ja pidän Ranskan lipun väreissä olevan profiilikuvani Facebookissa, tee sinä – niinkuin parhaaksi näät ja ole ystävällinen, rakasta. Rakkautta ei voi olla koskaan liikaa. Auttajia ei voi koskaan olla liikaa.

IMG_20151116_102758

Follow:

Vaikka pikkuhiljaa jouluiset herkut polttelee reseptivihkossa, on mun silti pakko päästä jakamaan tän suussasulavan omenapiirakan ohje. Mä en itse voi sietää kanelia, mutta halutessaan sitä voi kai tähänkin tunkea  – tää maistuu tosin hyvältä tällaisenaan.

SAM_3421

Tarvitset:
1 kpl Pyöreä piirakkataikina (makealle piirakalle)
250 g Mascarpone tuorejuustoa
150 g Vanilijarahkaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
4 keskikokoista omenaa

SAM_3415

★ Painele taikina vuokaan.
★ Sekoita sokeri ja munat. Sekoita joukkoon mascarpone ja vanilijarahka.
★ Pese omenat ja palastele ne. (Minä myös kuorin, sillä meidän taapero ei syö omenaa jossa on kuoria.)
★ Painele omenat taikinaan ja kumoa tuorejuustoseos piirakan päälle.
★ Paista 25-30 min 200 asteessa. Lisukkeeksi sopii esim vanilijajäätelö tai kinuskikastike, mutta meillä tämä maistui hyvin sellaisenaan!

Mikä on sun syksyn suosikkiherkku?

Follow:

SAM_3516
Ilmat viilenee ja ulkonakin pimenee jo ihan liian aikaisin! On siis aika tehdä suloinen sosekeitto, joka piristää värillään pimeää iltaa ja hellii makunystyröitä.

Tarvitset
1 bataatti
5 porkkanaa
3 perunaa
Vettä
150-200g ruohosipulituorejuustoa

Kuori ja pilko bataatti, porkkanat ja perunat.
Laita vihannekset kattilaan ja lisää vettä niin, että vesi peittää kaiken. Keitä, kunnes vihannekset  ovat pehmeitä
Kaada suurin osa vedestä pois ja soseuta sauvasekoitimella.
Lisää kattilaan tuorejuusto ja kiehauta vielä kasaan. Voit halutessasi maustaa keittoa suolalla, pippurilla tms. Meillä tämä maistui tällaisenaan basilikalla koristeltuna.

SAM_3501PSST! Jos haluaisit tarjoilla taaperolle sosekeittoa, muttet jaksaisi pyyhkiä lusikalla läiskyttämisen jälkiä seinistä – tarjoile taaperolle keitto nokkamukista. Vähemmän sotkua ja meillä ainakin on joka kerta yhtä jännittävä kokemus kun nokkamukissa on jotain muuta kuin maitoa tai vettä!

 

Follow:

Bongasin tänään Lindiksen mahtavan postauksen ja päätin tarttua haasteeseen. Mitä minä siis haluaisin kysyä rakkaalta taaperoltani?

  1. Miksi se ruoka täytyy heittää seinään? Ollaan puhuttu tästä paljon, mutta meidän talossa ei ole pakko syödä. Voit maistaa ja jättää sitten syömättä, jollei maistu. Vaan miksi se ruoka / astia täytyy heittää jos tarjottava ei kelpaa? Sinä tiedät jo, että äiti ymmärtäisi vähemmälläkin.
     
  2. Voisitko ainaisen auttamisen sijaan joskus leikkiä sen aikaa, kun äiti tekee kotitöitä? Minusta on ihanaa kun autat, älä ymmärrä väärin. Äidin avaimet ei vaan kuulu sinne roskikseen, enkä oikein arvosta kun pyörität puhtaita pyykkejä eteisen kuramatolla. Eikö olisi molemmille mukavampaa, jos sinä käyttäisit sen ajan leikkimiseen ja äiti saisi kotityöt nopeammin tehtyä?
  1. Mitä jos jätettäis se tuttipullo jo pois? Ennen päiväkodin aloitusta pärjäsit nokkamukilla hyvin. Nyt kun päivähoitotaipale on meidän osaltamme ohi, voitaisiko jo jättää se tuttipullo ja siirtyä takaisin nokkamukeihin? Ei 1,5-vuotias enää tarvitse pulloa.

    SAM_3969

  2. Mikä niissä housuissa on niin vastenmielistä? Ymmärrän kyllä, että joskus on kivaa olla alasti, mutta en juuri arvosta tätä pyykin ja sotkun määrää mikä seuraa näitä viuhahduksia. Jospa siis pidettäisiin ne housut jalassa ja nakuiltaisiin kylpy ja suihkupuuhissa?
  3. Voisinko minä olla sinulle avuksi ilman karjumista? Sinulla on kaunis puheääni ja valtava sanavarasto ikäiseksesi. Olisiko täysin mahdotonta esittää äidille pyynnöt ”leipää” , ”vettä” , ”korjaa”  ja ”pois” ilman raivokasta karjuntaa. Äidin kuulossa ei ole vikaa ja joka kerta minä sinua autan kun sitä tarvitset.
  4. Miten sä olet niin hyvällä tuulella aina herätessäsi? Äiti ei ole aamuihminen, olet sinä senkin varmasti huomannut – mutta miten ihmeessä sinä olet? Miten ihmeessä sinä, joka olet herännyt yöllä yhtä monta kertaa kuin minäkin, osaat aloittaa päiväsi aurinkoisena ja hassutellen? Äitikin tahtoisi oppia tämän taidon!
    SAM_3967-0
  5. Oletko harkinnut taitelijan uraa? Toki toisinaan rasvaiset kädenjäljet juuri pyyhityssä pöydässä, ketsupit äidin narulla roikkuvissa lakanoissa tai hukutettu vessan roskis ovat äidin hermoja kiristäneet, mutta olethan sinä taitava! En minä osaisi piirtää viilillä sateenkaarta enkä leikkiä pupua saappaat korvissa! Uskon, että esiintyminen ja luovuus voisivat olla sinun heiniäsi.
  6. Miksi se isin poissaolo on äidin vika? Voin rakas vannoa ja vakuuttaa, että äidillä on ihan yhtä ikävä. En minä ole isäsi ammattia valinnut enkä koskaan isiä pois kotoa ajanut. Äiti vaan huomautti, että rapussa oleva ääni kuului naapurin kotiinmenosta eikä sieltä ovelta vielä tule isi – se ei silti tarkoittanut että toivoin loppuiltamme olevan raivoisaa uhmaa ja ”äiti kakka”-huutoja.
    SAM_3583
  7. Voitaisiko kiukun sijaan tartuttaa toisillemme useammin hyvää mieltä? Ollaan aika tuittupäitä molemmat halutessamme, mutta musta olis mukavaa hassutella yhdessä enemmän. Mä tiedän, että sulla on nyt omaa tahtoa ja tarve näyttää tunteita joskus vahvastikin, mutta mitä jos yritettäis keskittyä niihin kivoihin tunteisiin ja tekemisiin. Jos vaikka jätettäis se kiukkumoodi vähän pienemmälle, ehdittäis tekemään vähän enemmän mukavia juttuja!

10. Lindiksen tapaan heitän haasteen eteenpäin:  mitä sinä kysyisit omalta taaperoltasi?

Follow: