Vaikka pikkuhiljaa jouluiset herkut polttelee reseptivihkossa, on mun silti pakko päästä jakamaan tän suussasulavan omenapiirakan ohje. Mä en itse voi sietää kanelia, mutta halutessaan sitä voi kai tähänkin tunkea  – tää maistuu tosin hyvältä tällaisenaan.

SAM_3421

Tarvitset:
1 kpl Pyöreä piirakkataikina (makealle piirakalle)
250 g Mascarpone tuorejuustoa
150 g Vanilijarahkaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
4 keskikokoista omenaa

SAM_3415

★ Painele taikina vuokaan.
★ Sekoita sokeri ja munat. Sekoita joukkoon mascarpone ja vanilijarahka.
★ Pese omenat ja palastele ne. (Minä myös kuorin, sillä meidän taapero ei syö omenaa jossa on kuoria.)
★ Painele omenat taikinaan ja kumoa tuorejuustoseos piirakan päälle.
★ Paista 25-30 min 200 asteessa. Lisukkeeksi sopii esim vanilijajäätelö tai kinuskikastike, mutta meillä tämä maistui hyvin sellaisenaan!

Mikä on sun syksyn suosikkiherkku?

Follow:

SAM_3516
Ilmat viilenee ja ulkonakin pimenee jo ihan liian aikaisin! On siis aika tehdä suloinen sosekeitto, joka piristää värillään pimeää iltaa ja hellii makunystyröitä.

Tarvitset
1 bataatti
5 porkkanaa
3 perunaa
Vettä
150-200g ruohosipulituorejuustoa

Kuori ja pilko bataatti, porkkanat ja perunat.
Laita vihannekset kattilaan ja lisää vettä niin, että vesi peittää kaiken. Keitä, kunnes vihannekset  ovat pehmeitä
Kaada suurin osa vedestä pois ja soseuta sauvasekoitimella.
Lisää kattilaan tuorejuusto ja kiehauta vielä kasaan. Voit halutessasi maustaa keittoa suolalla, pippurilla tms. Meillä tämä maistui tällaisenaan basilikalla koristeltuna.

SAM_3501PSST! Jos haluaisit tarjoilla taaperolle sosekeittoa, muttet jaksaisi pyyhkiä lusikalla läiskyttämisen jälkiä seinistä – tarjoile taaperolle keitto nokkamukista. Vähemmän sotkua ja meillä ainakin on joka kerta yhtä jännittävä kokemus kun nokkamukissa on jotain muuta kuin maitoa tai vettä!

 

Follow:

Bongasin tänään Lindiksen mahtavan postauksen ja päätin tarttua haasteeseen. Mitä minä siis haluaisin kysyä rakkaalta taaperoltani?

  1. Miksi se ruoka täytyy heittää seinään? Ollaan puhuttu tästä paljon, mutta meidän talossa ei ole pakko syödä. Voit maistaa ja jättää sitten syömättä, jollei maistu. Vaan miksi se ruoka / astia täytyy heittää jos tarjottava ei kelpaa? Sinä tiedät jo, että äiti ymmärtäisi vähemmälläkin.
     
  2. Voisitko ainaisen auttamisen sijaan joskus leikkiä sen aikaa, kun äiti tekee kotitöitä? Minusta on ihanaa kun autat, älä ymmärrä väärin. Äidin avaimet ei vaan kuulu sinne roskikseen, enkä oikein arvosta kun pyörität puhtaita pyykkejä eteisen kuramatolla. Eikö olisi molemmille mukavampaa, jos sinä käyttäisit sen ajan leikkimiseen ja äiti saisi kotityöt nopeammin tehtyä?
  1. Mitä jos jätettäis se tuttipullo jo pois? Ennen päiväkodin aloitusta pärjäsit nokkamukilla hyvin. Nyt kun päivähoitotaipale on meidän osaltamme ohi, voitaisiko jo jättää se tuttipullo ja siirtyä takaisin nokkamukeihin? Ei 1,5-vuotias enää tarvitse pulloa.

    SAM_3969

  2. Mikä niissä housuissa on niin vastenmielistä? Ymmärrän kyllä, että joskus on kivaa olla alasti, mutta en juuri arvosta tätä pyykin ja sotkun määrää mikä seuraa näitä viuhahduksia. Jospa siis pidettäisiin ne housut jalassa ja nakuiltaisiin kylpy ja suihkupuuhissa?
  3. Voisinko minä olla sinulle avuksi ilman karjumista? Sinulla on kaunis puheääni ja valtava sanavarasto ikäiseksesi. Olisiko täysin mahdotonta esittää äidille pyynnöt ”leipää” , ”vettä” , ”korjaa”  ja ”pois” ilman raivokasta karjuntaa. Äidin kuulossa ei ole vikaa ja joka kerta minä sinua autan kun sitä tarvitset.
  4. Miten sä olet niin hyvällä tuulella aina herätessäsi? Äiti ei ole aamuihminen, olet sinä senkin varmasti huomannut – mutta miten ihmeessä sinä olet? Miten ihmeessä sinä, joka olet herännyt yöllä yhtä monta kertaa kuin minäkin, osaat aloittaa päiväsi aurinkoisena ja hassutellen? Äitikin tahtoisi oppia tämän taidon!
    SAM_3967-0
  5. Oletko harkinnut taitelijan uraa? Toki toisinaan rasvaiset kädenjäljet juuri pyyhityssä pöydässä, ketsupit äidin narulla roikkuvissa lakanoissa tai hukutettu vessan roskis ovat äidin hermoja kiristäneet, mutta olethan sinä taitava! En minä osaisi piirtää viilillä sateenkaarta enkä leikkiä pupua saappaat korvissa! Uskon, että esiintyminen ja luovuus voisivat olla sinun heiniäsi.
  6. Miksi se isin poissaolo on äidin vika? Voin rakas vannoa ja vakuuttaa, että äidillä on ihan yhtä ikävä. En minä ole isäsi ammattia valinnut enkä koskaan isiä pois kotoa ajanut. Äiti vaan huomautti, että rapussa oleva ääni kuului naapurin kotiinmenosta eikä sieltä ovelta vielä tule isi – se ei silti tarkoittanut että toivoin loppuiltamme olevan raivoisaa uhmaa ja ”äiti kakka”-huutoja.
    SAM_3583
  7. Voitaisiko kiukun sijaan tartuttaa toisillemme useammin hyvää mieltä? Ollaan aika tuittupäitä molemmat halutessamme, mutta musta olis mukavaa hassutella yhdessä enemmän. Mä tiedän, että sulla on nyt omaa tahtoa ja tarve näyttää tunteita joskus vahvastikin, mutta mitä jos yritettäis keskittyä niihin kivoihin tunteisiin ja tekemisiin. Jos vaikka jätettäis se kiukkumoodi vähän pienemmälle, ehdittäis tekemään vähän enemmän mukavia juttuja!

10. Lindiksen tapaan heitän haasteen eteenpäin:  mitä sinä kysyisit omalta taaperoltasi?

Follow:

Otsikko hieman naurattaa, sillä vaikka olen yleensä arjessa rutiineiden, aikataulujen ja listojen ystävä – itseni huoltaminen on asia josta olen tinkinyt aina. Nautin ihonhoidosta, laittautumisesta ja liikkumisesta, mutta jo ennen perheen perustamista saatoin olla omasta mielestäni liian kiireinen, liian väsynyt tai en tarpeeksi turhamainen näihin asioihin. Sittemmin olen kuitenkin vaihtelevalla menestyksellä skarpannut, sillä aamuisin ei niin turvoksissa olevat silmät ja atooppinen iho, joka ei kuoriudu poskista on kyllä kertakaikkisen koukuttavaa! En varmasti voi olla ainoa, joka on joskus pitkän päivän jälkeen painunut pehkuun ripsarit silmissä tai skipannut lenkin ollessaan liian uupunut. (nyt saa tunnustaa!)

 

SAM_4025

Se aamunassu, ennen pesua.


Aamupesu.
 Vaikka olisin illalla puhdistanut sen nassun kunnolla, niin illalla on kuitenkin tullu levitettyä yövoide kasvoille ja hikoiltua yön aikana. Pesen siis aamulla kasvot huolellisesti. Sen jälkeen on vuorossa kasvovesi. Kasvovesi puhdistaa viimeisetkin meikin rippeet, neutraloi ihon kosteustasapainoa ja virkistää.  Tän jälkeen meen yleensä aamupalalle ja annan ihon hengitellä hetken. Ennen meikkiä, on vuorossa vielä näihin rutiineihin kuuluva kosteutus. Päivällä käytän meikkivoiteen alla yleensä aika kevyitä voiteita, (tämä jäi puuttumaan vikasta kuvasta) mut meikin alla mulla on käytössä tällä hetkellä ACOn Moisturising Day Cream. Voide on tosi kevyt, imeytyy ihan hetkessä ja pitää mun ihon tarpeeksi kosteana huolimatta siitä miten paljon meikkiä laitan.

Screenshot_2015-11-10-12-57-46Sama nassu pakkeloituna.

Illalla aloitan rutiinit silmämeikin puhdistuksella. Mä käytän lähes aina vedenkestävää ripsiväriä, joten sen poistaminen on aina oma lukunsa iltarutiineista. Puhdistan silmämeikin Lumenen Waterproof Eye Make Up Removerilla-vanulappuja ja vanupuikkoja apunakäyttäen. Öljymäinen puhdistusaine puhdistaa hellästi, mutta tehokkaasti  – ei todellakaan tartte hinkata puolta tuntia niitä ripsareita.  Silmämeikinpuhdistuksen jälkeen on vuorossa kasvojen pesu. Kasvojenpesuaineena oon suosinut Niveaa niin kauan kun muistan, mutta raskauden jälkeen se ei oo enää tuntunut riittävältä. Silti kiireessä tartun aina samaan tuttuun puteliin kaupassa ja harmittelen kotona, kuinka olisi pitänyt hankkia joku joka toimii mun iholle paremmin. Tarvitsisin jonkun joka puhdistaa tehokkaammin, mutta on silti hellä. Pesun jälkeen on tuttuun tapaan vuorossa taas kasvovesi. Kasvovetenä mulla on käytössä Garnierin  Micellar Cleansing Water. Tämä itsessään riittäisi kai meikin pesuun, mutta jostain syystä mä tykkään pestä kasvot ennen tämän käyttöä ja käyttää kasvovettä ikäänkuin puhdistuksen viimeistelyyn. Sain tätä pullon tammikuussa kaksplussan blogipäivästä ja päädyin ostamaan lisää. Jäin koukkuun, mutta kerrankin johonkin joka edesauttaa hyvinvointia!  Illalla levitän yövoiteen puhtaalle iholle. Mulla on nyt ollut käytössä tämä Garnierin Moisture Recover. Tuoksu on ihana, mutta tää ei kosteuta valitettavasti ihan niin paljon kun iho vaatisi. Normaalille iholle varmasti omiaan, mutta atoopikkona tarvitsisin jotain vähän vahvempaa. Mulla on näissä kasvojenhuoltorutiineissa nyt vähän sekalainen setti käytössä. Haluaisin yhtenäisemmän sarjan, mutten ole raaskinut vielä sijoittaa kun entisiä on niin paljon jäljellä. Olenkin nyt kallistunut ACOn tuotteisiin päin, josko saisin itselleni joululahjaksi hankittua yhteinäisen ihonhoitosetin!

SAM_3989

Minkälaisia tuotteita te suositte ihonhoidossa? Mitä teidän kauneusrutiineihin kuuluu? 

Follow:

Sunnuntaina juhlitaan Isänpäivää ja mä uskon että jokainen juhla on kakunarvoinen. Ajattelin siis jakaa ohjeen suussasulavaan mutakakkuun, joka on ainakin meidän Isimiehen suosikki. Tää on niin helppo, että Mirakin osais leipoa tän!
IMG_20150618_204607

Tarvitset:
2 munaa
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 levyä taloussuklaata
100 g voita
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)
0,5 dl korppujauhoja
tomusokeria koristeluun.

★  Voitele kakkuvuoka ja vuoraa se korppujauhoilla.
★  Laita taloussuklaa (kyllä, kaikki se!) ja voi teflonkattilaan sulamaan.
★  Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi, varo ettet polta suklaata sillä välin.
★  Sekoita sokerivaahtoon kuivat aineet.
★  Lisää suklaavoiseos koko ajan sekoittaen.
★  Kumoa taikina irtopohja vuokaan.
★  Paista 200-asteisessa uunissa keski- tai alatasolla 25-30 min.

IMG_20151009_215647

Tää tais olla Isimiehen mielestä niin hyvää, ettei maltettu odottaa kuvaamista – hups!

HUOM! Mudcaken on tarkoitus jäädä keskeltä hieman mössömmäksi, muttei kuitenkaan liian raa’aksi.

Herkkujen täyteistä Isänpäivää! Miten teillä muistetaan isejä? 

Follow: