Tämä ihana salaatti on raikkaan omenainen ja meillä ainakin toi kaivattua vaihtelua ainaiseen kurkku-tomaatti-salaatti-kierteeseen. Meillä tämä oli osa vappubrunssia, mutta uskon että näyttävä salaatti sopisi varmasti myös Äitienpäivän brunssille tai päivällisen lisukkeeksi.


Tarvitset:
Salaatti

  • 1 keskikokoinen tai iso omena
  • 1 pss salaatti mix ( 170-200g )
  • 1 dl kuivattuja karpaloita
  • 1 dl cashew pähkinöitä
  • 150 g brie-juustoakastike:
  • 1 rkl omenamehua/ omenasiideriä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1 1/2 tl hunajaa
  • ripaus pippuria


Tee näin:
1. Huuhdo ja kuivaa salaatti ja kumoa se kulhoon, heitä joukkoon palasteltu omena, brie-juusto, kuivatut karpalot ja pähkinät. Sekoita hyvin.

2. Sekoita kastikkeen ainekset lasissa (haarukka toimi tässä parhaiten) ja kumoa kastike salaatin sekaan. Sekoita kunnolla ja tarjoile heti. Jos salaattin valikoitunut omena on kovin hapokas, kannattaa kastikkeeseen lisätä hunajaa tai käyttää hieman enemmän omenamehua tai -siideriä.
Itse käytin omenamehua, sillä Möyhiskin oli mukana brunssilla
– aikuisten tarjoiluun siideri toimisi tässä vallan mainiosti!

Ihania herkutteluhetkiä! <3
PSST. Huomenna tulee ilmoille vielä ihanainen äitienpäiväkakkuresepti!

Follow:

On kuulkaa jännä juttu, miten sitä aina äitinä kuulee kuinka pitäisi priorisoida. Pitäisi priorisoida ja opiskella ennen lapsia tai viimeistään vauva-aikana, mutta vaan monimuotona tai verkossa – ettei se äidin kullannuppu olis vaan erossa äidistä. Isä voi kuitenkin lapsen saamisen jälkeen jatkaa työn tai opiskelun parissa normaalisti, kiva olis jos isyyslomaa pitäis. Isän työ, joka vaatii paljon poissaoloa kotoa ei kuitenkaan oo vastaavia kommentteja koskaan vyöryttänyt. Kyllähän miehen pitää saada tienata elantonsa ja elättää perhe, miksi sitä kukaan kommentoisi?!

Raskauskiloja hikoillessa jumpassa pitäisi myös priorisoida – onko se pari kiloa jenkkakahvoissa nyt tärkeämpää kuin lapsen kanssa olo, onko? Toisaalta, jos et myöskään tee mitään niille raskauskiloille on sekin väärin, pitäishän sitä omaa terveyttä ja esimerkkiäkin vähän priorisoida. Kävisit edes vaunulenkeillä tai jotain. Toistaiseksi isien mahoja tai kuntoilua ei oo juuri mun kuullen kritisoitu, on vaan ihanaa kun isit on timmejä ja osallistuu, veihän ne Pirkko-Petterin lauantaina hiekkalaatikollekin.

Ai sä et imetä? Pitäisköhän sun nyt priorisoida sen vauvan tarpeet oman mukavuuden edelle ja ihan vaa imettää, kun oot kerta sen lapsen tähän maailmaan halunnutkin. Mitenniin syötät purkkiruokaa? Kyllähän sun pitäis priorisoida sun ajankäyttöäs niin, että ehdit tehdä soseet itse. Vuorotyö? Sun vuorokaudessa siis uni ja työ painaa enemmän kun lapsen kanssa vietetty aika, pitäisköhän sun edes olla äiti?! Selkeesti sun arvomaailma vaatis vähän remonttia.

No, voisin jatkaa näiden esimerkkien latomista vaikka koko viikon mutta varmaan saitte kiinni siitä, minkälaisiin asenteisiin ja kommenteihin on tullut vuosien varrella törmättyä. Mutta tiedättekö mitä? Yksittäinen harrastus, ammatinvalinta, työvuorot tai edes puolieineksillä lapsen ruokkiminen ei vielä kerro vanhemman priorisoimistaidoista yhtään mitään. On helppo tietenkin vetää herneet nenään, kun joku rikkoo normeja ja tekee eri tavalla kuin itse tekisit. On aika hölmöä väittää ilman faktatietoa, että se olisi lapselta pois tai arviointivirhe. Joissain perheissä asiat vaan järjestetään toisin. Joillekin on luontevaa että Isi jää vauvavuodeksi kotiin ja Äiti luo uraa. Toisiin perheisiin kuuluu kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, toisiin yksi yh-vanhempi. Kaikilla on kuitenkin lähes aina samat tavoitteet; tehdä mielekästä työtä, jolla elättää perheensä. Opiskella ammatti alalta, jolle haluaa työllistyä. Panostaa omaan terveyteen, hyvinvointiin tai jaksamiseen, jotta perhearjen pyörittämisen jaksaisi tehdä jatkossakin hyvin.

Toinen huolestuttava ja toistuva piirre näissä ajatuspieruissa kuitenkin on. Nimittäin lähes aina se priorisointi liittyy naisiin ja heidän vanhemmuuteensa. Isien ei tarvitse priorisoida, heillä lapsen ja perheen kanssa vietetty aika ja panostus ansaitsee aina papukaijamerkin. Isit käy töissä koska elättäminen on kallista ja jos työssä viihtyy, onhan se vaan merkki että on vastuullisesti hakeutunut itselleen sopivalle alalle. Onhan se niin ihanan osallistuva Isä, kun se vie lapsen päiväkotiin aamuisin. Yks lauantai näin sen myös leikkipuistossa niiden lapsen kanssa! Vastaavasti töissä viihtyvä äiti priorisoi väärin, koska voishan se viettää aikaa lapsen kanssa mutta valitsee työt.

Olisi hyvä muistaa, että vanhemmuus ei ole kellokortilla leimattava, päiväkotipäivän jälkeen suoritettava toiminta. Se ei ole yksittäinen hetki, yksittäinen valinta tai vääränlainen pukeutumistyyli. Eikä vanhemmuutta tai kasvatustavoitteita tueta mustamaalaamalla, tyrmäämällä tai kritisoimalla perheitä perheiden omista valinnoista. On helppoa arvostella kun näkee yhden puolen tilanteista, mutta unohtaa että yleensä niillä valinnoilla ja ratkaisuilla on monta muutakin puolta. Sitä paitsi, kannattaa aina miettiä että kuuluuko toisten perhearjen priorisointi ja priorisoimattomuus sulle pätkääkään? Väitän, että 9 kertaa 10 ei.

Onko sua vanhempana kehoitettu priorisoimaan?

Follow:

Kiireisen perhearjen, väsymyksen ja luottamustoimen myötä olen huomannut karsivani ensimmäiseksi yöunista, sitten säännöllisestä ruokavaliosta ja lopulta vielä liikkumisestakin. Selkäparkani kuitenkin muistuttaa taas aika äkkiä olemassa olostaan tai lähinnä siitä, että toimintakykyä ylläpitääkseni olisi säännöllinen liikkuminen edes jossain muodossa olisi enemmän kuin suotavaa. Viimeksi lauantaiaamuna koettu totaalinen lannerangan ja hartioiden jumi, joka vaati lihasrelaksanttia helpottakseen ja toi migreenin mukanaan, herätti taas todellisuuteen. Ei ole mikään vitsi, kun sanotaan että hyvinvoiva ihminen on aktiivinen ja aktiivinen ihminen on hyvinvoiva.

Säät ovat onneksi parempaan päin, joten lenkkipolulle lähdön ei pitäisi olla enää niin vastenmielistä kuin se oli räntäkeleissä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että motivaatiota tähän on vähemmän kuin aikaisemmin. Olen päässyt niin hyvään flowhun kaiken kriiseilyn jälkeen, että olen aika ok itseni kanssa. Kaikkine kiloine, arpineni ja epäesteettisyyden kanssa. Aina ennen motivaation on löytänyt viimeistään peilistä – nyt en kuitenkaan osaa, saati halua inhota peilikuvaani. Raskausarvet, roikkuva nahka ja ei niin kiinteät kohdat vartalostani ovat toki ihan samannäköisiä kuin ennenkin, minä vaan olen päässyt jo siihen kohtaan elämää ettei ne ole niin vakavia. Vaikkakin terveyden ja hyvinvoinnin tulisi olla suht vakava juttu.

Aion siis pakottaa itseni liikkumaan, mutta aion myös yrittää tehdä sen niin, että nauttisin siitä. Yleensä liikkumisen jälkeen onkin paljon parempi olo ja liikunnan jälkeinen euforia koukuttaa. Euforia itsessään ei kuitenkaan tunnu motivoivan, mutta entäpäs tavoitteet? Jospa niillä pääsisi eteenpäin tässä motivaatiopulassa!

Seuraavan kuukauden aikana aion

  • Nukkua vähintään 7 tunnin yöunia. Hommaa riittää aina huomisellekin ja onhan totta, että ihminen on levänneenä tehokkaampi.
  • Pitää parempaa huolta ateriaväleistä, aterioiden koostumuksesta ja vitamiineista.
  • Liikkua 3-5 kertaa viikossa. Tähän lasketaan juoksulenkit, joogat, kuntosalit, uinnit ym.
  • Vähentää kahvinkulutukseni 3 kupilliseen päivässä.
  • Juoda enemmän vettä.

Aika maltilliset tavoitteet eikös? Semmonen back to basics meno.
Minkälaisia tavoitteita teillä on liikunnan ja hyvinvoinnin vuoksi?
Miten te motivoitte itseänne liikkumaan?

Kuvat: Pixabay

Follow:

Alunperin toukokuun aikana tavoitteena oli julkaista postaus päivässä, mutta niin vaan vauhdikas ensimmäinen viikko vei taas mukanaan! Sairastelun jälkeen aloitin Vapun juhlinnan Jenni Vartiaisen keikalla. Aaton aattona, satoikin yllätykseksemme lunta, joten jätin suunnitellut kiharat laittamatta hiuksiini ja hetken mielijohteesta vetäisin latvat pinkiksi ja lähdin nauttimaan ystäväni kanssa lauantai-illasta. Keikka oli aivan mieletön – vaikka olen aina pitänyt Jenni Vartiaista karismaattisena ja ihanana, oli liveveto vielä kovempi kuin kuvittelin. Jo neljännen biisin jälkeen totesin, että vaikka keikka loppuis tähän, olisin saanut rahoilleni vastinetta. Saimme kuulla kaikki lempibiisimme, mutta keikkasettiin oli ujutettu myös yksi uusi biisi, jonka julkaisua jäin odottamaan innolla. Jenni säkenöi ja mukana oli onneksi toinenkin säkenöivä Jenni, nimittäin se jonka kanssa kymmenen vuotta sitten fiilisteltiin Ihmisten edessä-biisiä ja kipuiltiin teini-iän kriisejä vuorotellen.


Vapun tienoilla leivoimme myös Möyhiksen kanssa donitseja ja Möyhis sai tietenkin valita itselleen vappupallon – tänä vuonna kotiimme löysi Frozen-pallo. Vappupäivänä nautittiin vappubrunssia rauhassa kotona ja saatoin hieman innostua sen pinkin hiusvärin kanssa. Pyörähdimme kaivarissa koko perheen voimin ja nautittiin hyvästä säästä. Vapun jälkeen hidas paluu arkeen oli kieltämättä ihanaa, päivät olivat täysiä mutta jotenkin saikkuviikon ja pitkän viikonlopun jälkeen löytyi arkeen taas ihan uutta virtaa. Aurinkoiset päivät, kiireettömät aamut ja edessä häämöttävä loma saavat kyllä hymyn huulille. Tulevalle viikolle onkin suunnitelmissa paljon kaikkea mukavaa: uusia haasteita, juhlia ja juhlien myötä myös pari vapaailtaa. Blogin puolelle on suunnitelmissa pari ruokapostausta, mielipiteitä ja ehkä jokunen sananen myös hyvinvoinnista ja kauneudenhoidosta!

Follow:

Vaikka lämmin ruoka aiheuttaa vielä vähän jännitystä, on mun pakko vihdoin hehkuttaa tätä arkiruokaa nyt teillekin! Tää on niin helppo, ihana ja sain jopa nirsoakin nirsomman kolme veen syömään pinaattia, kun hukutin spagetit ja pinaatit tomaatteihin, jotka tuntuu olevan superinhokki just nyt. Siinä tomaatteja nyppiessä ei edes herra huomannut, kuinka iloisesti veteli pastan mukana pinaattia ja basilikaa. Hah!

Tarvitset:
300g spagettia
400 g kanan filettä / suikaletta
65g tuoretta babypinaattia, voi laittaa enemmänkin!
1/2 tlk ( n. 100g) aurinkokuivattua tomaattia
reilusti basilikaa
3 kynttä valkosipulia
200g kirsikkatomaatteja
1-2 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1. Laita spagetti kiehumaan.
2. Pilko ja paista kana oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Säädä lämpö pienemmälle ja lisää joukkoon pinaatti.
3. Heittele sekaan hienonnettuna aurinkokuivatut tomaatit tai tee niinkuin mä: saksi tomaatit  – nopeaa ja helppoa!
4. Hienonna sekaan myös valkosipuli.
5. Lorauta vähän oliiviöljyä, heitä joukkoon basilikaa reilusti ja lisää lopuksi vielä n. puolet puolitetuista kirsikkatomaateista.
6. Kumoa kypsynyt spagetti pastavuualle / tarjoilukulhoon ja kumoa kanapinaattiseos keskelle. Sekoita ja koristele lopuksi basilikalla ja tuoreilla kirsikkatomaateilla.

Nauti hyvässä seurassa!

Follow: