Opiskelukaaos hallintaan

Opiskelun yhdistäminen omaan elämään on jokaisessa elämäntilanteessa uusi ja haastava tilanne, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Täysipäiväisen opiskelun yhdistäminen perhe-elämään, jossa kantaa itse suurimman osan vastuusta arjessa – osoittautui minulle viimeksi yllättävän hankalaksi. Vuosi sitten, jouduin keskeyttämään opintoni koska yhteistyömme päiväkodin kanssa ei toiminut eikä kaupunki voinut myöntää meille toista päivähoitopaikkaa, sillä hoitopaikkaa oli kertaalleen lukuvuoden aikana siirretty jo muuton vuoksi.

Tällä kertaa päiväkotiasiat järjestyivät kädenkäänteessä, vaikka asuinkunta muuttui heinäkuussa. Nykyisessä päiväkodissa on ihana ryhmä, jossa on mukava tunnelma ja työntekijät, joilla on aina aikaa sekä lapsille, että heidän vanhemmilleen. Vaan mitä muuta kannattaa muistaa, kun on yhdistämässä perhe-elämää ja täysipäiväistä opiskelua?

1. Aikatauluta. Pidä itsesi kartalla siitä, kuinka monta tuntia tarvitset koulussa oloon käytännössä ja kuinka monta tuntia koulutöihin menee kouluajan ulkopuolella. Laske myös matka-ajat, lapsen viettämät tunnit päiväkodissa ja aikatauluta myös kotityöt. Pidä kirjaa deadlineista, laita muistutuksia ja priorisoi.

2. Suunnittele. Meillä toimii homma niin, että viikonloppuna suunnittelen ja hankin ainekset koko viikon ruokiin. Edellisenä iltana lapsen mentyä nukkumaan, valmistan seuraavan päivän ruuan valmiiksi jottei illalla tarvitse huudattaa pientä, väsynyttä lasta tuntia ruokaa valmistaessa vaan voin käyttää koulu- ja päiväkotipäivän jälkeisen ajan pelkästään lapsen kanssa oleiluun. Lisäksi pidän aina muutaman viikon listaa siitä, milloin esimerkiksi isovanhemmat hakevat lapsen hoidosta, millon miehellä on vapaapäiviä yms. Listaan myös päivähoitoajat, rahapäivät, laskujen eräpäivät, kauppapäivät ja deadlinet samalle paperille. Muistilistat siitä, mitä lapsi tarvitsee mukaan päiväkotiin, mitä itse tarvitset kouluun, valmiit kauppalistapohjat ja helpottavat arkea ja vapauttavat muistisi resurssia muihin asioihin.

img_20161206_131117

3. Hyödynnä tukiverkostoa, jos sinulla sellainen on. Pitkän viikon keskellä yksi lyhyempi päivä ja muutama tunti laatuaikaa isovanhemman kanssa voi saada pienen lapsen jaksamaan loppuviikon huimasti paremmin. Saat myös illan keskityttyä paremmin koulutöihin, jos pyydät lapselle tärkeää aikuista viettämään huolehtimaan hetken murusestasi.

4. Älä syyllistä itseäsi. Pitkät viikot, stressi koulutehtävistä ja tenteistä varmasti tuntuvat ja näkyvät kotonakin, mutta pahennat omaa oloasi jos lähdet syyllistämisen kehään. Muista, että tuleva koulutuksesi on kaikkien etu. Hyvin koulutetut ammattilaiset ansaitsevat enemmän rahaa ja joidenkin tutkimuksien mukaan ovat jopa onnellisempia. Kyllähän mielekäs ja paremmin maksava ammatti tulevaisuudessa palvelee kaikkia, puhumattakaan siitä, miten hyvän mallin annat lapsellesi kun näytät että opiskelu kannattaa!

5. Opiskele, silloinkin kun se tuntuu työläältä. Varsinkin pitkän kotiäitiyden / muun tauon ja arkisen puurtamisen jälkeen, teorian pänttääminen voi tuntua vieraalta. Se ei tarkoita että olisit tyhmä, osaamaton tai väärässä paikassa. Jos ala on oikea, mutta lukeminen on silti haastavaa, etsi vaihtoehtoisia tapoja – yllättävän monesta aiheesta ja teoriasta löytyy erilaisia kirjoja tai opetusvideoita youtubesta, joita voi hyödyntää. Toisaalta, voit myös itse luoda itsellesi oman oppimiskeinon – minä esimerkiksi tein muistipelin anatomian sanastosta ja pelaamalla sain painettua suurimman osan termeistä mieleeni.

6. Älä luovuta. Vaikka missaisit luennon tai kurssin sinnikkään korvatulehduskierteen tai vesirokon vuoksi, se ei ole maailmanloppu. Ilmoita opettajalle, sovi korvaavista tehtävistä tai selvitä, milloin kurssin voi uusia. Viikonkin poissaolon jälkeen sovittavaa saattaa olla paljon, mutta on hyvä muistaa että koulu on olemassa opiskelijoita varten. On siis kaikkien etu, että sinä saat kurssisi suoritettua vaikka opettajat saattavatkin joskus suhtautua nyrpeästi kun joutuvat soveltamaan suunnitellusta poiketusti.

img_20161206_131151_20161206132334673

7. Arvosta omaa kouluttautumistasi. Sinä et ole VAAN opiskelija. Sinä olet tulevaisuuden osaaja, sinä olet visionääri joka haluaa tavoitella haavettaan, sinä olet kunnianhimoinen kun olet valmis tekemään vuosia töitä saadaksesi pätevyyden omaan juttuusi.  Sinä olet vanhempi, joka haluaa taata lapselleen ja koko perheelleen paremman tulevaisuuden kouluttautumalla.

8. Ennakoi. Jos sinulla on tärkeä tentti, aikainen aamu tai muuten vaan pitkä päivä, ota se huomioon. Hanki tukiverkostostasi joku, joka voi sairastumisen sattuessa hoitaa lasta sen aikaa kun olet tentissä. Valitse aamuksi vaatteet, pakkaa reput ja laukut ja lataa kahvinkeitin. Ennakointi voi pelastaa monelta katastrofilta ja helpottaa niitä helvetillisiä aamuja.  

9. Ota välillä omaa aikaa. Vanhemmuus ja perhearjen pyörittäminen on itsessään rankkaa, kysy vaikka keneltä tahansa kotiäidiltä jos aika on kullannut omat muistikuvasi. Sitten mieti, kuinka hoidat pyykit, tiskit, kokkauksen, lapsen ja siihen päälle vielä vähintään 40 tuntia opiskelua viikossa, toisinaan enemmänkin. On normaalia, että se väsyttää ja kyllä, se on rankempaa kuin kokopäivätyö sillä työn voi jättää töihin, koulutöitä täytyy tehdä pahimpien deadlinejen lähestyessä yön pimeinäkin tunteina ollakseen ajoissa. Ota siis välillä rohkeasti omaa aikaa, käy lenkillä, katso leffa tai vietä aikaa puolison kanssa. Koulu- ja kotityöt odottavat kyllä, mutta jollet pidä itsestäsi ja jaksamisestasi huolta, ei sinusta ole kohta keskittymään kumpaankaan.

568fd5219faf22a4d804f83f75379aa6

Minkälaisia niksejä teillä on opiskelun ja vanhemmuuden yhdistämistämiseksi? 

Follow:

4 Comments

  1. 07/12/2016 / 09:26

    Hyvä teksti! Kyllä tämä oli aika tyhjentävä, tulee niin elävästi mieleen viime kevät. Valmistuin kesällä (Jee!) ja oikeasti aikataulutin homman excelillä niin, että arvioin ensin kuinka monta tuntia lopputyöni jokaiseen vaiheeseen karkeasti menee ja sovitin ne kalenteriin. Sitten vaan, kaikki mahdolliset hetken vietin työn parissa, niin kyllä se siitä syntyi. Lopulta melko helpostikin, kun oli vaan kylmähermoinen ja sitkeä. 😀 Hoidin samalla alle vuoden ikäistä poikaa ja toista lasta, joka osittain pk:ssa ;D

    • suvi
      10/12/2016 / 01:47

      Kiitos! 🙂 Tämä pyöri mielessä pitkään ja pähkäilin tosi kauan, että kiinnostaako ketään – mutta ilmeisesti aihe otti tuulta alleen, jes! Onnea valmistumisen johdosta, kesähän oli just äsken? Mut toi aikataulutus ja sitkeys on kyllä ne jotka tässä kantaa, silloinkin kun tekis mieli lyödä hanskat tiskiin. Mulla on niin tiivistä tämä eka vuos, ettei tulis mitään jollei lapsi oli kokopäiväisessä hoidossa, etenkin kun ei oo edes sitä miestä iltasin auttelemassa. En käsitä miten toiset saa kaiken hoidettua, mulla ku tuntuu et loppuu kädet kesken jo yhden lapsen ja yhden koulun kanssa 😀

  2. Minna
    07/12/2016 / 10:25

    Juuri näin 😁 tuli niin mieleen oma opinnäytetyön tekovaihe, sitä tehtiin PALJON bussissa ja junassa, kun aika oli kortilla muutenkin, deadline oli huomattavasti lyhyemmän matkan päässä kuin muilla ja julkisilla kuljettiin joka päivä. Mä valmistuin puoli vuotta etuajassa loppujen lopuksi sen ansiosta kuitenkin – oli tarkoitus tehdä siinä välissä kesä töitä ja palata syksyllä tekemään opinnäytetyö, mutta sitten työpaikalta tarjottiin aihetta ja tartuin siihen, taivuttelin opettajat antamaan mulle luvan tehdä sen kuudessa viikossa vaikka yleensä siihen olisi varattu 12 viikkoa. Jälkikäteen se oli ihan hullun hommaa enkä enää ihmettele miksi ihmiset oli niin kauhuissaan kun ne kuuli mun suunnitelmista, mutta silloin mä olin niin innoissani että painoin koko homman läpi ihan hirveän manian voimalla 😂 mutta hirveän tarkkaan kaikki piti suunnitella, jopa niin pitkälle että ruokavaliolla pyrittiin estämään sairastumiset ettei niitä tulisi sotkemaan mitään. Osasin ulkoa bussiaikataulut ja tulin niin tutuksi bussikuskien kanssa, että ne jäi pysäkille odottelemaan jos mua ei näkynyt, koska tiesivät että eka bussi on varmasti myöhässä tai että lapsen kanssa on joku viivästys aamulähdössä, sanoivatkin aina että arvelivat mun olevan tulossa ja naureskelivat, kun sanoin että ehkä mun pitäisi pyytää niiltä puhelinnumero että voin soittaa jos oonki kipeä enkä olekaan tulossa niin että ei odottele turhaan.

    • suvi
      10/12/2016 / 01:44

      Ai kamala! Kuulostaa just sellaiselta ”hullun hommalta” mihin pelkään itekin tarttuvani! 😀 Onneksi oppariin on aikaa vielä vaikka ja kuinka. Toi ruokavalio on kyllä totta, meillä mun keuhkokuumeen sairastelun jälkeen rullaa maitohappobakteerit, pestään käsiä joka välissä ja hammasharjatkin vaihdetaan entistä useammin! Voi jos täälläkin bussikuskit odottaisivat tai olisivat edes aikataulussa, se helpottais elämää jo huimasti.. :/ Kauhulla odottelen opparivaihetta, mutta ihana kuulla että joku samaistuu näihin fiiliksiin! 🙂

Kommentoi