kiitollisuutta kaaoksen keskellä


Viime viikkoina elämäni on pyörähtänyt ympäri paikoillaan jättäen minut juuri siihen missä olinkin ja sekoittanut kaiken muun mun ympärillä. Olen huomaamattani tarponut keräten stressiä lisää siitä, tästä ja tuosta ja kuten arvata saattaa, menee kuppi nurin vähemmästäkin ennemmin tai myöhemmin. Minulla se hetki oli tänään kun myöhästyin bussista. Istuin pysäkillä ja nyyhkin räkä poskella kuinka mikään ei onnistu ja en vaan osaa. Uusittavat kurssit, vähäiset yöunet, kuormittava elämäntilanne ja sitten se toistaiseksi selittämättömäksi jäävä pyörremyrsky itsessään ovat uuvuttaneet minut täysin. Tiedän, että kaikesta selviää ja asiat ratkeaa, koulu on vaan koulua mutta eiköhän jokainen tiedä sen hetken, kun stressi läikkyy yli ja on vaikea pitää perspektiivistä kiinni.

Kuitenkin kaiken tämän kaaoksen keskellä huomaan olevani äärimmäisen kiitollinen niistä ihmisistä, joiden ympäröimänä olen. Niiden sellaisten, jotka antaa jotain muuta mietittävää kun saa treenata omia nörttitaitoja toisten blogien ulkoasujen kanssa. ( Agu, Kati) Kiitos, kun saan jotain jossa kehittyä ja jotain johon uppoutua. Koulussa se ryhmä, joka kasaa minunkin puolikkaat tehtävät valmiiksi kun en siihen itse kykene tai se tyyppi, joka lähettää niin kauan hauskoja memejä, että mutru muuttuu hymyksi edes hetkeksi. Huomaan olevani kiitollinen siitä, että henki kulkee ja kevät lähenee. Kiitollinen siitä, että on tämä biisi.

Puhumattakaan siitä tyypistä, joka auttaa ratkaisemaan mystisiä css- ja html-ongelmia vaikkei edes tunneta. Tai siitä tyypistä, joka käytti lapsensa päiväuniajan ollakseen mulle läsnä fb chatissa, kun piti saada purkaa oloa edes jollekin. Sitten on vielä ne omat vanhemmat, jotka omaa telepaattisia kykyjä ja tekee pikaisen vierailun arki-iltana – väitän että viesteistä ja puheluistakin aistii läpi väsymyksen ja fiilikset, vaikken mä vielä olis valmis puhumaankaan. Ja sitten, ylitse kaikkien muiden on Möyhö, joka osaa pelastaa päivän tokaisemalla yllättäin ”äiti, minä olen maailman onnellisin sinusta!”  .

Kaiken tämän stressin, liian hitaasti väistyvän pimeyden ja pyörremyrskyjen keskellä on niin kovin tärkeää muistaa aina välillä, että on paljon mistä saa olla kiitollinen. On tärkeää, olla kiitollinen niistä ihmisistä ja asioista, jotka kantaa silloinkin kun elämä heittelee. Ja jos sunkin on vaikea löytää tänään kiitollisuutta niin muista; ei, se vaikea hetki elämässä ei kestä loputtomiin, se menee ohi. Sä pärjäät, sä osaat ja sä jaksat. Pyydä apua, pinnistä vielä vähän ja muista, ihan kohta jo helpottaa. Trust me.

Follow:

2 Comments

    • suvi
      19/03/2017 / 10:29

      No ei kestä, kiitos kun ootte ❤😘

Kommentoi