Juhlahumua

Kolmannet syntymäpäiväjuhlat eivät suinkaan kestäneet kahta viikkoa, mutta niistä toipuminen tenttien, flunssien ja siivoamisen jälkeen on vaatinut veronsa. Kun sunnuntai-iltana sängyllä pomppii muutama pikkulapsi sokerihumalassa vielä kuuden jälkeen venyy lapsen nukuttaminen parhaimmillaan puoli kymmeneen ja siivoaminen pikkutunneille. Maanantain ja tulevan viikon väsymys oli bileviikonlopulla taattu.

Myös stressi, jonka otin Möyhiksen toiveista oli selkeästi vaatinut osansa – olin nimittäin synttäreiden jälkeisen viikon aivan poikki. Juhlat onnistuivat kuitenkin kivasti, huolimatta siitä että toisen kattauksen kolmestatoista vieraasta kaksi saapui paikalle. Synttärisankaria ( ja meitä ) tietysti harmitti odotetut vieraat jotka olivat etukäteen luvanneet tulla ja sitten peruivat juhlapäivänä, mutta onneksi herkut ja paikalle päässeet tärkeät ihmiset saivat synttärisankarin keskittymään pettymyksestä huolimatta juhlahumuun.

Tarjoilimme Haisulikakkua, Hattivatti- ja Mörkö-kuppikakkuja, Nipsun nakkipasteijoita, lohivoileipäkakkua, Vaapukkamehua (mansikkamehu). Aikuisille tarjosimme myös kahvia ja teetä ja lasten tarjoiluun kuulu popparit. Lapset tulivat toiseen kattaukseen, jotta leikit ja syömiset voivat tapahtua rauhassa lasten aikataululla ja siisteystasolla. Sen suurempia ohjelmanumeroita emme järjestäneet, hieman onkimista, josta lapset saivat palkinnoksi pehmolelut ja muuminhännänkiinnitystä. Meininkiä ei ”ohjelmavajeesta” huolimatta puuttunut ja aika iloisesti tarjoilutkin maistuivat.


Möyhis kertoi päivän päätteeksi, että ”Parasta oli vieraat. Ja kakku. JA ILMAPALLOT!”  mutta täytyy näin vanhemman näkökulmasta väittää, että kyllä ne lahjatkin oli aika kova juttu. Jotenkin on vaikea käsittää että Möyhis täytti jo kolme, toisaalta tuntuu kun se olisi ollut osa meitä aina. En edes muista aikaa ennen Möyhistä. Mutta kaikenkaikkiaan ihanat juhlat, ihanat vieraat ja niin symppis päivänsankari. Kuinka moni lapsi muka sanoo, että toivoo syntymäpäivälahjaksi vaan vieraita ja herkkuja?! Kuulemma joulupukki huolehtii kyllä niistä lahjoista ;D JA KATTOKAA NOITA KUPPIKAKKUJA. Siis aivan mielettömiä, eikös? Möyhiksen kummitäti on kyllä ihan omaa luokkaansa. Joka vuosi mä yllätyn K:n taidoista. Kiitos vielä!

Miltäs näytti muumitarjoilut?

Follow:

2 Comments

    • suvi
      11/03/2017 / 09:29

      Haha kiitos! Pohja oli aika iisimmän kautta mutta koristelu meniki sitte pikkutunneille :—-D varmaan pistän reseptipostausta ilmoille kun saan tenttikirjan pois käsistä! 🙂

Kommentoi