Isyys, mikä uroteko!

Olen ollut äiti kaksi vuotta ja melkein kuusi kuukautta. Kahden vuoden ja kuuden kuukauden aikana olen menettänyt hermoni useaan otteeseen yhteen ja samaan asiaan. Nimittäin sellaiseen asenteeseen, että isyys olisi jonkun sortin uroteko. Olen kirjoittanut tästä joskus aikaisemminkin, mutta jälleen kerran aihe on pyörinyt mielessäni niin tiiviisti että halusin purkaa mieltäni.

Jostain syystä muilla ihmisillä, niin lähipiirillämme kuin päiväkodintyöntekijöillä ja neuvolallakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että isyys todella on jonkin sortin uroteko. Jos mieheni on kotona ja osallistuu kotitöihin ja minua harmittaa, että lapsemme ainoat puhtaat vaatteet ovat vasta narulla kuivumassa kun jonnekin pitäisi lähteä ja sanon siitä, ensimmäisenä joku kiirehtii sanomaan “Hei anna vähän armoa, sun mies varmasti yrittää parhaansa.” Joo, varmasti hän huolehtii lapsestamme parhaansa mukaan, mutta ei se silti tarkoita etteikö hommassa toisinaan olisi parantamisen varaa. Olisinhan minä itsekin voinut hoitaa ne pyykit tai muistuttaa, mutta saa kai silti sanoa jos harmittaa? Ei kai se “teidän perheessä isä osallistuu”-kortti poista sitä mahdollisuutta, että aina ei mene niinkuin Strömsössä.

SAM_6533 (1)
Sen lisäksi kohahdellaan, kun sanon että meillä mies tosiaan yleensä hoitaa ne pyykit ja viettää lapsen kanssa aikaa, jos vain mahdollista. Kohistaan, kuinka hienoa on, että isä haluaa osallistua! Onhan se hienoa, että meidän lapsella on kaksi rakastavaa ja läsnäolevaa vanhempaa, mutta mikä siinä todella on niin ihmeellistä? Eikö nykypäivänä pitäisi olla oletusarvo, että jos isä on kuvioissa mukana ja tasapainoinen aikuinen, hän osallistuu lapsen elämään ja lapselle turvallisen ja puhtaan ympäristön ylläpitoon?

Miksi edelleen neuvolakäynneillä kysellään äidin perään? Miksi se on ymmärrettävämpää kun isä vie päiväkotiin lapsen ilman hanskoja kolmatta kertaa pakkasella mutta samoin toimivasta äidistä oltaisiin suurin piirtein jo soittamassa lasua? Miksette kysy minun käydessäni “Missä isä on?” jos kerran vanhempien tasa-arvoisuutta korostetaan jo perhevalmennuksessa? Missä se tasa-arvo näkyy jos toimitaan näin? Mistä lähtien se, että isä huolehtii omasta jälkikasvustaan on jonkin sortin uroteko mutta äitiys on itsestäänselvyys?  Tiedän, että kärjistän, mutta nää asenteet kertakaikkiaan ärsyttää mua aina vaan enemmän.

On vanhoillista ajatella, että vielä nykypäivänä kaikki on perheessä äidin vastuulla. On myös mielestäni tosi väärin ruokkia näitä vanhoillisia oletuksia siitä, että äidit muka hoitaisivat kaiken. Jokainen perhe jakaa kotityönsä, kasvatusvastuunsa niinkuin itse kokee parhaaksi. Siinä missä moni muu äiti pitää pyykinpesusta, minä rakastan taulujen seinille kiinnittämistä, elektroniikan asentamista ja johtojen selvitystä. Kun taas mieheni pitää pyykinpesusta ja kokkaamisesta, niin ja meidän lapsen vaatteiden järjestämisestä.  Nämä ovat asioita, jotka pitäisi jo tähän mennessä kuulua siihen normiin – Isä ei tarvitse mitalia sen enempään kuin Äitikään siitä, että hoitaa osansa yhteisessä kodissa ja on läsnä lapsen elämässä.

SAM_6494 (1)
On tärkeää, että lapsen elämässä on turvallisia aikuisia, isejä, äitejä, tätejä, setiä, mummeja ja kummeja – mutta kaksi aikuista siihen lapsen aikaansaamiseen tarvitaan. Miksi se on siis niin ihmeellistä, kun mies osallistuu siihen lapsen kasvatukseenkin? Ja missä meidän äitien pisteet ja papukaijamerkit on – me ollaan tehty niitä samoja asioita kautta aikojen ; ruokittu lapsia, siivottu kotia ja hemmoteltu puolisoitamme. Antakaa niiden miestenkin nyt tasa-arvon nimissä osallistua. Kiittää toki saa, mutta jalustalle ei tarvitse nostaa siitä että isä osaa käyttää lapsensa potalla. Arvostus ja suitsutus on kaksi eri asiaa.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Ärsyttääkö vanhemmuuden sukupuoleen perustuva eriarvoisuus teitä?

Follow:

4 Comments

  1. Minttu
    18/08/2016 / 16:43

    Kyllä! Mä oon jauhanut tätä samaa paasausta lähes 11 vuotta ja kolme lasta. Suuri osa ihmisistä vetoaa siihen, että kun ei ne kaikki isät osallistu. Tai kun se ei isiltä tule luonnostaan ja on niin harvinaista ja blaablaablaa. Bullshit.

    Mun äiti hylkäsi lapsensa. Ensinnäkin hän hoiti hommansa niin päin persettä, että yksi lapsista karkasi kotoa ja muutti yhden sukulaisen nurkkiin asumaan, ja loput otettiin huostaan pari vuotta myöhemmin. Huostaanoton jälkeen se nainen keräsi kamansa ja katosi, kokonaan, ei kertonut lapsilleen minne, ei pitänyt yhteyttä, ei käynyt katsomassa, ei mitään. Ihan selvä luonnollinen äidin hoivavietti, hmm…

    Mutta joo, oon kokenut samaa, että miestä glorifioidaan ihan pikkujutuista vain koska isä. Ihana kun se pelasi pihalla teiän pojan kanssa futista, vitsi mikä isä – joo, olihan ne jopa vartin siinä. Mä pelaan siinä pihalla 1-2 tuntia päivittäin omien ja muiden lasten kanssa, mut nii, mä oonkin pelkästään äiti ja perhepäivähoitaja. Se mies on sentään isä. Mä näin sun miehen viime viikolla ku se oli poikien kanssa kaupassa, olipa kiva – joo, mäkin käyn joka viikko kaupassa kaikki kolme lasta mukanani mut tietty, mä oonkin äiti. Se on sentään isä. Onpa kiva kun sun mies lähti kalalle ja otti sen teiän pojanki mukaan – nii, oonhan mäkin vienyt tässä joka päivä lapset kouluun/eskariin, kasvimaalle, harrastuksiin, mustikkametsään, puistoon, uimaan, museoon, kirjastoon… Mut mä oonki vain äiti, se onkin sentään isä.

    Voit varmaan kuvitella ilmeet, kun meille tuli uusi pyykkikone, ja selvisi, että mä en osannut vielä käyttää sitä, vaikka se oli ollut meillä JO viikon. Noin puoli sekuntia myöhemmin mieheni keräsi selkään taputteluja, kultamitaleja ja aplodeja siitä hyvästä, että hän oli jo kerran pessyt sillä pyykkiä, vaikka se oli ollut meillä VASTA viikon se kone. Nii, sehän tosiaan odotti viisi päivää sitä, että asennetaan, koska herra pihi ei halunnut maksaa asennuksesta vaan “mä osaan kyllä asentaa sen”. Viiden päivän jälkeen mä soitin mun isälle, joka puhelimitse neuvoi miten saan asennettua sen koneen käyttökuntoon – mutta ei mulle mitään mitaleja siitä myönnetty.

    • suvi
      22/08/2016 / 14:08

      😀 Ihanaa huomata et mä en oo ainoa jota tämmönen ärsyttää! <3 Eihän sillä pitäs olla mitään merkitystä enää nykyaikana mitä siellä jalkovälissä on, ei sen pitäs enää vaikuttaa vanhemmuuteen mitenkään..

  2. 19/08/2016 / 01:38

    Kyllä, tässä se tasa-arvo taas on niin hienosti näkyvissä, että ihan sydäntä lämmittää 😀 hyvin kirjoitettu teksti! Joka paikasta toitotetaan sitä tasa arvoa mutta sitten kun se isä tuo muksun neuvolaan niin outoahan se on, perhekahviloista nyt puhumattakaan!

    • suvi
      22/08/2016 / 14:09

      Kiitos! <3 No niimpä! 😀 Muskari tais olla meillä ainoa paikka jossa ei ihmetelty sitä, että mies on lapsen kanssa :---D

Kommentoi