Hukun

Viime viikkoina olen pelännyt, että kiireeseen voisi ihan oikeasti hukkua. On ollut kaikenlaista hommaa, aikataulusäätämistä ja sairasteluja. Nyt ollaan kuitenkin vihdoin siinä tilanteessa että aikaa on. Noro nimittäin löysi tiensä meillekin ja nyt, kun pöpö alkaa viimein olla taltutettu – meillä onkin kaksi oireetonta kotipäivää vielä luvassa. Melkein oon kiitollinen tästä pöpöstä. Väliin sitte yks normiperjantai ja sit viikonlopun ja vapun viettoon, vois olla huonomminkin!


Kiireisiin viikkoihin on mahtunut monta onnetonta sattumaa, kuten ranteen/sormien tyriminen sekä noroviruksen ja sen kanssa matkustaminen Oulusta Helsinkiin. Kokemuksia karttuu, mutta tästä viimeisimmästä ei kyllä jäänyt kun paha maku suuhun. Kuitenkin tuntuu että koko kevät on humahtanut vauhdilla. Vaikka kaikki suunnitelmat, tavoitteet, unelmat ja ehkä asennekkin on muuttuneet, tuntuu silti siltä ettei tässä edes ehtinyt kunnolla edes räpäyttämään silmiään ennen kuin kesä jo häämöttää. Kuvittelenko vaan, vai tuntuuko teistäkin että aika kuluu nopeammin mitä vanhemmaksi tulee?


Kiireisen arjen ja sattumusten keskellä olen ryöstänyt muutaman hetken itselleni ja samalla pohtinut, mikä blogin tulevaisuus on. Millaista matskua haluan kirjoittaa, mitkä kiinnostaa ja mille on lukijoita? Trendikkäimmät ja menestyneimmät rajaavat selkeästi blogiaan, tavoittaakseen sitoutuneen porukan seuraamaan ja jakamaan juttujaan. Mä en kuitenkaan osaa lyödä itseäni yhteen laatikkoon, tykkään postata ruuasta ja leivonnaisista, musasta, politiikasta, vanhemmuudesta ja Möyhiksen hauskoista möläytyksistä – joten aion todennäköisesti tehdä niin jatkossakin. Olisiko helpompaa selata kiinnostavia juttuja, jos asettelisin aiheen mukaan eri välilehdille postaukset? Vai onko tällainen sekametelisoppa / lifestyleblogi just sopivan aito just näin? Muiden ulkoasuja väsätessä on myös alkanut himottaa oman ulkoasun päivitys. Kahdesti olen pohtinut myös lopettamista, lähinnä koska liian pitkään muiden kanssa somejen vertailu saa aikaan ahdistuksen. Pitäis olla enemmän tai vähemmän jotakin, postata useammin tai paremmin ja olla kauniimpi. Someähky ja kiire on mun pahimmat viholliset, pakko tunnustaa.  Päädyin kuitenkin siihen, että en aio lopettaa, enkä enää silotella jotta sopisin muiden muottiin. Nostan jalat ylös, luurit korville ja ideoin rauhassa – voi olla, että pistän kaiken uusiksi. Voi olla, että en. En tiedä vielä, mutta sen tiedän että tänä kesänä mä aion kehittyä tässä.


Huh. Että semmonen kuulumisvyörytys ja blogipohdinta. Mitenkäs teillä menee?

 

Follow:

Kommentoi