Hei, priorisoi vähän!

On kuulkaa jännä juttu, miten sitä aina äitinä kuulee kuinka pitäisi priorisoida. Pitäisi priorisoida ja opiskella ennen lapsia tai viimeistään vauva-aikana, mutta vaan monimuotona tai verkossa – ettei se äidin kullannuppu olis vaan erossa äidistä. Isä voi kuitenkin lapsen saamisen jälkeen jatkaa työn tai opiskelun parissa normaalisti, kiva olis jos isyyslomaa pitäis. Isän työ, joka vaatii paljon poissaoloa kotoa ei kuitenkaan oo vastaavia kommentteja koskaan vyöryttänyt. Kyllähän miehen pitää saada tienata elantonsa ja elättää perhe, miksi sitä kukaan kommentoisi?!

Raskauskiloja hikoillessa jumpassa pitäisi myös priorisoida – onko se pari kiloa jenkkakahvoissa nyt tärkeämpää kuin lapsen kanssa olo, onko? Toisaalta, jos et myöskään tee mitään niille raskauskiloille on sekin väärin, pitäishän sitä omaa terveyttä ja esimerkkiäkin vähän priorisoida. Kävisit edes vaunulenkeillä tai jotain. Toistaiseksi isien mahoja tai kuntoilua ei oo juuri mun kuullen kritisoitu, on vaan ihanaa kun isit on timmejä ja osallistuu, veihän ne Pirkko-Petterin lauantaina hiekkalaatikollekin.

Ai sä et imetä? Pitäisköhän sun nyt priorisoida sen vauvan tarpeet oman mukavuuden edelle ja ihan vaa imettää, kun oot kerta sen lapsen tähän maailmaan halunnutkin. Mitenniin syötät purkkiruokaa? Kyllähän sun pitäis priorisoida sun ajankäyttöäs niin, että ehdit tehdä soseet itse. Vuorotyö? Sun vuorokaudessa siis uni ja työ painaa enemmän kun lapsen kanssa vietetty aika, pitäisköhän sun edes olla äiti?! Selkeesti sun arvomaailma vaatis vähän remonttia.

No, voisin jatkaa näiden esimerkkien latomista vaikka koko viikon mutta varmaan saitte kiinni siitä, minkälaisiin asenteisiin ja kommenteihin on tullut vuosien varrella törmättyä. Mutta tiedättekö mitä? Yksittäinen harrastus, ammatinvalinta, työvuorot tai edes puolieineksillä lapsen ruokkiminen ei vielä kerro vanhemman priorisoimistaidoista yhtään mitään. On helppo tietenkin vetää herneet nenään, kun joku rikkoo normeja ja tekee eri tavalla kuin itse tekisit. On aika hölmöä väittää ilman faktatietoa, että se olisi lapselta pois tai arviointivirhe. Joissain perheissä asiat vaan järjestetään toisin. Joillekin on luontevaa että Isi jää vauvavuodeksi kotiin ja Äiti luo uraa. Toisiin perheisiin kuuluu kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, toisiin yksi yh-vanhempi. Kaikilla on kuitenkin lähes aina samat tavoitteet; tehdä mielekästä työtä, jolla elättää perheensä. Opiskella ammatti alalta, jolle haluaa työllistyä. Panostaa omaan terveyteen, hyvinvointiin tai jaksamiseen, jotta perhearjen pyörittämisen jaksaisi tehdä jatkossakin hyvin.

Toinen huolestuttava ja toistuva piirre näissä ajatuspieruissa kuitenkin on. Nimittäin lähes aina se priorisointi liittyy naisiin ja heidän vanhemmuuteensa. Isien ei tarvitse priorisoida, heillä lapsen ja perheen kanssa vietetty aika ja panostus ansaitsee aina papukaijamerkin. Isit käy töissä koska elättäminen on kallista ja jos työssä viihtyy, onhan se vaan merkki että on vastuullisesti hakeutunut itselleen sopivalle alalle. Onhan se niin ihanan osallistuva Isä, kun se vie lapsen päiväkotiin aamuisin. Yks lauantai näin sen myös leikkipuistossa niiden lapsen kanssa! Vastaavasti töissä viihtyvä äiti priorisoi väärin, koska voishan se viettää aikaa lapsen kanssa mutta valitsee työt.

Olisi hyvä muistaa, että vanhemmuus ei ole kellokortilla leimattava, päiväkotipäivän jälkeen suoritettava toiminta. Se ei ole yksittäinen hetki, yksittäinen valinta tai vääränlainen pukeutumistyyli. Eikä vanhemmuutta tai kasvatustavoitteita tueta mustamaalaamalla, tyrmäämällä tai kritisoimalla perheitä perheiden omista valinnoista. On helppoa arvostella kun näkee yhden puolen tilanteista, mutta unohtaa että yleensä niillä valinnoilla ja ratkaisuilla on monta muutakin puolta. Sitä paitsi, kannattaa aina miettiä että kuuluuko toisten perhearjen priorisointi ja priorisoimattomuus sulle pätkääkään? Väitän, että 9 kertaa 10 ei.

Onko sua vanhempana kehoitettu priorisoimaan?

Follow:

6 Comments

  1. 10/05/2017 / 08:47

    Hyvä kirjoitus! On niin samaa mieltä, että äitejä syyllistetään ja arvostellaan, mutta isät saavat olla rauhassa ilman sen suurempaa arvostelua. Tosiaan oletus on, että ”kiva, jos on lapsen arjessa jotenkin mukana”.

    En onneksi itse ole joutunut ulkopuolisten tai läheistenikään arvostelemaksi. Mutta olen kyllä nähnyt nettikeskustelut ja kuullut kavereilta lukemattomia tarinoita aiheesta :/ Äitiys tuntuu olevan aihe, josta jokaisella on mielipide, ja se oma mielipide on ainoa oikea :/

    Kivaa päivää sulle!

  2. 10/05/2017 / 11:03

    Todella hyvä teksti. Itsekkin aika ajoin saannut kuulla, kuinka pitäisi priorisoida kaikkea, ja siltikin päätöksistä syyllistetään. Kun ottaa huomioon että olen yh-äiti ja vaikka lapsen isä kuuluukin tiivisti mukaan kaikesta huolimatta.

    Mukavaa päivää.! 🙂

  3. 11/05/2017 / 06:51

    Itse en ole vanhempi, mutta osaan tietyllä tapaa samaistua tähän.

    Olen kuullut, että omassa lapsuudessani meidän perhettä kummeksuttiin, kun isäni jäi kanssani kotiin ja äiti opiskeli itselleen ammatin vauva-aikani aikana. Mielestäni ei yhtään hullumpi ajatus – enkä minä ole sen vinksahtaneempi kuin muutkaan 😉

    • suvi
      23/07/2017 / 08:46

      Mä ymmärrän et vuosikymmeniä sitten tällainen on ollut uutta ja ihmeellistä, mut toivoisin et nyt vuonna 2017 päästäisiin jo siihen että molemmat vanhemmat on yhtä paljon vastuussa lapsesta ja kykeneväisiä lapsen kasvatukseen 😀

  4. 12/05/2017 / 16:49

    Hyvin kirjoitettu! Vaikka en tähän äitinäkökulmaan osaakaan samaistua, tunnen tuon tunteen muilta osin kun pitäisi priorisoida ja samalla lähes luopua niistä ”omista jutuista”.

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • suvi
      23/07/2017 / 08:44

      Se on jännä miten muut aina tietää, että kaikki on priorisoimisesta kiinni :’D

Kommentoi