Haasteita harrastuksessa

Aloitimme Möyhön kanssa vuoden alussa muskarin. Ohjeiden mukaan ilmoittauduimme ryhmään, joka on tarkoitettu 1-2-vuotiaille ja odotimme innolla laulutuokioiden alkamista. Möyhö onkin muskaripäivinä aina ihan fiiliksissä ja selkeästi muskarituokiot ovat mieluisia, sillä laulut ja leikit jatkuvat kotonakin. Onhan se aika suloistakin, kun aamulla ensimmäisenä pinniksestä kuuluu tomerasti lauluna ”hellällä palavalla sydämmellä, rakastan minä sinua”.

Yksi asia minua kuitenkin näin äitinä häiritsee – nimittäin se ryhmä johon me kuulumme. Nyt älkää ymmärtäkö väärin, seurassamme ei ole mitään vikaa, MUTTA. Aina on se yksi MUTTA: Tuntuu että Möyhö on ryhmäläisiä edellä motoriikassa ja puheenkehityksessä sen verran, että nykyisessä muskariryhmässä häneen verrattuna muut 1,5-2-vuotiaat vaikuttavat lähes täysin sylivauvoilta. En tiedä onko tässä todella kysymys taidoista vai onko tämä persoonakysymys, sillä toiset lapset vain ovat varautuneempia – mutta joka tapauksessa huomaan, että Möyhö selkeästi kaipaisi aktiivisempaa osallistumista ja haasteita. Hän on osannut taputtaa, pomppia, vilkuttaa ja tömistellä äidin jalkojenkin kanssa jo vuoden päivät.

IMG_20160121_180421 (2)

Pistää ikävästi korvaan, tuntuu kuin yrittäisin nostaa tässä nyt omaa taitavaa lastani jalustalle vaikka se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Lähinnä yritän miettiä, ovatko nämä yksilölliset erot syy jättää Möyhölle tärkeä (ja hintava) harrastus, sillä ryhmänvaihto tuskin onnistuu. Seuraava ryhmä on huomattavasti isommille lapsille (3-5-vuotiaille), joten sinne vaihtaminen ei todennäköisesti tule kysymykseen. Toisena vaihtoehtonahan on tutustua muihin muskareihin ja selvittää, löytyisikö niistä sopivaa ryhmää meille tai nostaa tämä aihe esille muskarinvetäjän kanssa. Ajattelin ensin olevani ihan väärillä jäljillä ja keskustelin mieheni kanssa. Hänkin sanoi, että luulee minun liiottelevan, eihän meidän lapsi nyt mitenkään poikkeavan taitava ole. Sitten kävikin niin, että mieheni sai tilaisuuden mennä Möyhön kanssa muskariin ja kotiin tullessaan hän tuntui järkyttyneeltä. Hän oli nähnyt saman ja oli samaa mieltä kanssani. Lapsemme on selkästi eri tasolla muiden ryhmäläisten kanssa.

IMG_20160121_185635

En haluaisi jättää harrastusta kesken tältä keväältä, mutta luulen, että jos harrastus syksyllä jatkuu, niin teemme hieman tarkempaa työtä sopivan ryhmän löytämiseksi. Harrastuksen on ennenkaikkea tärkeintä olla mieluisaa ja toistaiseksi muskari sitä on. Olen vain aidosti huolissani siitä, kuinka mielekästä tämä harrastus pidemmän päälle on jos kaikki uusi opittava on jo puoliksi tuttua, eikä (melkein) mikään haasta lasta testaamaan uusia asioita. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miten tällaisen asian voi nostaa esille kuulostamatta ihan idiootilta? Tuntuu, etten osaa edes omaan blogikirjoitukseeni muotoilla asiaa niin, etteikö se kuulosta siltä että pitäisin omaa lastani aivan erityisen nerona ja muita jotenkin jälkeenjääneinä.

Miten te nostaisitte asian esiin vai nostaisitteko? 

Follow:

Kommentoi