Kuva: Pixabay

Viime raskaudessa näin unia tyttövauvasta ja ristiäisistä, mutta poikahan sieltä tuli. Osa testeistä sanoi silloin poika ja osa tyttö, mutta tällä kertaa mulla ei ole mitään fiilistä. Ei unia, ei aavistuksia ei niin mitään. Joku ilta sitten jo itkin, että miten en osaa yhtään aavistaa – mutta toisaalta ehkä hyvä näin. En edes osaa sanoa kumpaa toivoisin, koska edelleen tuntuu että tämä yllättävä raskaus on vähän käsittämätön. Rakenneultran lähestyessä kuitenkin mietityttää, kumpihan siellä masussa tällä kertaa majailee. Raskaus on ollut monilta osin kovin erilainen kuin viimeksi, mutta samat haasteet on olleet – aavistuksen rankempina vaan. Mielialanvaihtelut, pahoinvointi ja selkäkivut ovat kaikki olleet tällä kierroksella voimakkaampia, mutta mielihaluja on ollut enemmän kuin viimeksi. Olen myös ollut jollain tapaa lempeämpi kuin aikaisemmin. Niimpä päätin, että on aika leikkimielisille testeille!

Aloitetaan ensin näillä vanhan kansan uskomuksilla:

Tyttö vie äitinsä kauneuden. Tyttövauva saa äidin kasvot pöhöttymään ja hiukset hapsottamaan.
Tyttö

Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa.
Tyttö

Poikaa odottavalla linea negra ulottuu häpyluusta yli navan, tyttöä odottavalla viiva jää navan alle.
Ei viivaa

Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava taas makeaa.
Poika

Pojan kanssa ei ole pahoinvointia, tytön kanssa kyllä.
Tyttö

Vilkas sikiö on poika, rauhallisempi sikiö tyttö.
Tyttö

Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee.
Tyttö

Mikäli raskausaika on vaikea, lapsi on poika.
Poika

Lihaa paljon syövä äiti tulee saamaan pojan, koska liha on miehen ruokaa.
Tyttö

Poika aiheuttaa närästystä.
Poika. 

Vauvan syke: alle 145 poika, yli 145 tyttö.
Poika

Äidin jalkojen kylmeneminen ennustaa poikaa.
Poika

Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö.
Tyttö

Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, tulee tyttö.
Tyttö

Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.
Tyttö

Tyttö 9/15

Poika 5/15

En osaa sanoa 1/15

Vanhan kansan hömpötyksien mukaan luvassa olisi tällä kertaa tyttö. Vau.fi:n testi povasi myös tyttöä.
Kiinalainen syntymäkalenteri taas ennustaa poikaa.

Kylläpäs jännittää! 10 päivän päästä tiedetään.
Kumpaa te veikkaatte?

Follow:

Karman odotus on tähän menessä sujunut varsin haastavasti, jotenkin on tuntunut vaikealta edes kirjoittaa kun vointi on ollut pitkään kehno. Raskausviikkoon 16 saakka pahoinvointi riivasi kellon ympäri ja nyt kun se on vihdoin suurimmaksi osaksi rauhoittunut, sain kolmen työpäivän jälkeen riesakseni selkäkivun. Siis sellaisen, jonka kanssa ei pysty kumartumaan eikä kyykistelemään – töihin ei siis ole asiaa ennen kuin selkäkivut hellittää. Kaiken muun lisäksi odotusta varjostaa nyt pieni pelko verikokeista löytyneistä vasta-aineista. Vasta-aineita löytyi toistaiseksi pieni määrä ja niitä seurataan kuukausittaisilla verikokeilla. Eniten tässä vasta-ainehässäkässä ahdistaa se, ettei kukaan oikein tiedä neuvolassa mitä se tarkoittaa jos määrät nousevat. Testataan siis tarkasti jotain ja usein, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitä, miksi ja miten tietoa tulkitaan. Itse googlettamalla saa itsensä vain paniikkiin, koska tarkoilla hakusanoilla löytää vaan sanoja kuten “kohtukuoleman riski” ja “hemolyyttisen taudin riski” . Päätin siis etten googlaile, mutta saatan konsultoida vielä äitiyspoliklinikkaa koska kysyttävää riittää.

Nyt olisi siis kerrankin rauhallista aikaa nauttia raskaudesta kun vointikin on parempi, mutta jotenkin silti tuntuu että tämä odotusaika on aikaisempaa pelottavampaa. Viimeksi kun odotin Möyhistä, kaikki tapahtui ekaa kertaa. Nyt ehkä pelkään eri tavalla raskausaikana sairastettuja infektioita, liitoskipujen alkamista ja sitä, että tämä selkäsärky alkoi jo nyt – ennen puoltaväliä. Viimeksi muistan tuskailleeni selkäkipua vasta loppuraskaudella, tällä kertaa selässä tosin vammoja jo ajalta ennen raskautta. Toivottavasti kävelylenkit ja vesiliikunta tuovat helpotusta tähän! Jotenkin myös tuntuu, että se mistä viimeksi sai voimaa raskauden vaikeina hetkinä oli läheisten into. Nyt sellaista samanlaista intoa ei enää kuulu, toki moni on iloinnut kanssamme ja tämä on meidän perheelle ihana ja odotettu uutinen, mutta perheen ulkopuoliset eivät samalla tavalla ole enää kiinnostuneita minun voinnistani. Vähän masentaa, että eikö toinen lapsi olekaan yhtä hieno ja jännittävä kun ensimmäinen, mutta tuntuu että koen kaiken nyt kovin vahvasti. On sellainen olo, ettei toinen lapsi kiinnosta ketään. Toisaalta, ehkä se johtuu osaksi omasta erakoitumisestani. En alkuraskaudessa jaksanut juuri mitään yhteydenpitoa ja nyt kun vointi olisi parempi, en oikein tiedä mistä aloittaa.

Puoliväli alkaa olla käsillä, joten toivon että tämä tästä vielä iloksi kääntyy. Nyt suuntaan työterveyslääkärille ja toivon hyviä uutisia, jospa sitä edes pienen hetken saisi kokeilla töitä ennen äitiyslomaa!

Follow:

Tarve kirjoittaa on ollut vahvana pitkään, mutta aiheet pomppivat mielessä edestakaisin. Ensimmäisenä halusin kuitenkin avata tähän raskauteen liittyvää asiaa, siis sellaista joka varjostaa arkeamme monella tasolla. Joku pitkään seuranneista saattaa muistaa, kuinka ensimmäisen odotusajan myötä valittelin toisinaan pahoinvointia. Silloin naistenklinikka tuli tutuksi, nesteytys ja mehujäät olivat parhaita kavereitani. Pahin pelkoni oli, että sama toistuu seuraavassa raskaudessa, mutta neuvolasta ja naistenklinikalta molemmista toitotettiin, kuinka jokainen odotusaika on eri ja ei kannata jättää lasta siksi tekemättä. Niin no, joku tovi sitten postasin kuvan instagramiin ja muistutin, että aina voi adoptoida.

Nimittäin pahin pelkoni toteutui: raskausviikon 6 jälkeen, ei ole tullut päivää jolloin en olisi voinut pahoin ja oksennellut. Hyvänä päivänä oksennan 3-5 kertaa, huonona voidaan lisätä nollat lukujen perään. Jokainen aamu tuntuu siltä lauantai-aamulta, kun herää paha maku suussa, pöhnäisenä ja jokainen ponnistus saa pidättelemään oksennusta.  Pelkästään yksittäinen jääkaapin avaus, miehen aamulla juoma kahvi tai lapsen röyhtäys on saattanut laukaista oksentelun, joka on päättynyt vasta kun on käyty päivystyksessä nesteytymässä ja nauttimassa pahoinvointilääkkeitä suonensisäisesti. Raskausviikolla 7 oksensin kahdesti lapseni päiväkodin aulassa, siinä ei paljon raskausuutisia salailtu jos mieli pitää lapsensa hoidossa. Henkilökunta onneksi ymmärsi ja sairaslomastani huolimatta Möyhis on saanut käydä päiväkodissa, eikä tieto levinnyt edes isovanhemmille ennen kun oltiin itse valmiita riemuitsemaan odotuksesta muiden kanssa.  Mies on hoitanut työpäiviensä päätteeksi siis kaikki kotityöt, ruuat valmiiksi jääkaappiin, kauppakäynnit, lapsenhoidon ja siihen päälle vielä roudannut mua päivystykseen aina tarvittaessa. Lisäksi hän on pitänyt puoliani myös terveysalan ammattilaisille, joista yllättävän moni on yrittänyt vähätellä jo diagnosoitua hyperemeesiä ja perheeenjäsenille, jotka eivät välttämättä vieläkään ole ymmärtäneet kuinka invalidisoivaa tämä pahoinvointi pahimmillaan on ollut. Enhän huonoimpina päivinä ole päässyt edes  viemään lasta 400 metrin päässä olevaan päiväkotiin, saati sukuloimaan. Töihin menosta en voinut kuukausiin haaveillakaan ja lapsiarki sujui loma-aikoinakin Ryhmä Haun, isovanhempien ja einesten avulla jos mies oli töissä.

Jos säikähdit, vedä vähän henkeä – tilastollisesti pieni osa naisista kärsii tästä tilasta raskausaikana. Tätä voimakasta pahoinvointia ja oksentelua kutsutaan nimellä hyperemeesi. Se voi jatkua koko raskauden, mutta useimmilla se laantuu raskauden puolivälin jälkeen. Meillä häämöttää puoliväli ja edelleen jokainen aamu alkaa ämpäri kainalossa. Tällä viikolla olen kuitenkin päässyt palaamaan töihin, pahoinvointi- ja närästyslääkityksen kanssa 10 jälkeen aamulla nautitut ateriatkin pysyvät sisällä. Töissä joudun tietenkin skippaamaan ison osan perushoidon tehtävistä, kuten vaipanvaihdot, pyyhkimiset ja tiskihommat – mutta lasten kanssa oleilun ja ulkoilut pärjään ilman ongelmaa. Onnea on vuorotyö, iltavuorot ja maailman ihanimmat työtoverit, jotka ymmärtää, tsemppaa ja joustaa. Ensimmäinen työviikko on tuntunut kaiken kaikkiaan uuvuttavalta, mutta tehnyt ihmeitä sille mitä korvien välissä tapahtuu. Voinnin parantuessa raskaudesta on tullut muutakin kuin masentava ja lannistava kokemus, pikku hiljaa ne iloisemmatkin odotusajan tunteet pilkistävät. Saatoin jopa innostua sunnuntaina ostamaan Karmalle ensimmäiset vaatekappaleet. Pidemmittä puheitta – voimme siis paksummin, edelleen pahoin ja ehkä pikku hiljaa aivokapasiteettia vapautuu myös muullekin kuin raskauspahoinvoinnille ja siitä selviytymiselle.

Voit seurata meidän arkea instassa ja snäpissä nimimerkin @msbooberry takaa ja toisinaan postailen myös meidän uuden projektin, Huhu täydellisistä äideistä– blogin puolella.

Follow:


Marraskuun ensimmäisenä varasimme perheneuvolaa. Koko yö oli itketty, osoitteita oli jo kaksi ja kaikki näytti toivottomalta. Ainoa päätös oli, että asiat täytyy selvittää. Molemmilla oli saikkupäivä ja stressasi, että huuto alkaa uudestaan, kun saadaan lapsi hoitoon. Vatsassa kääntyi joku ja tunsin tutun yökötyksen, oksettaa. Sanoin ääneen ja päätettiin, että voitaisiin mielenrauhamme vuoksi tehdä testi. Eihän sen pitäisi olla mahdollista, kohta pitäisi olla munasarjatilanteen kontrollikin, jota varten oli kehotettu varautumaan huonoihin uutisiin. Hörppäsin aamukahvia, totesin kahvin olevan pahaa ja lampsin vessaan tekemään testin. Kaksi viivaa.

Hiljaa työnsin testin kylpytakin taskuun ja nieleskelin kyyneleitä. Pahin mahdollinen hetki, mutta olin silti sanoinkuvaamattoman onnellinen. Kävelin olohuoneeseen ja lykkäsin testin miehen käteen, kun lapsi söi aamupalaa. Hirvitti, tiesin että tätä oli haluttu mutta ei ehkä tähän tilanteeseen. Pelko oli onneksi turhaa, sain vastaukseksi onnenkyyneleitä ja halauksia. Lapsi vietiin hoitoon, varattiin perheneuvola aika ja ajeltiin hiljaisuudessa apteekkiin. Äitiysvitamiineja, nikotiinilaastareita ja panadolia laukku täyteen ja lisää hiljaisuutta. Tavallaan olimme onnellisempia kuin ikinä. Ja samalla olimme juuri edellisyönä repineet 10 vuoden parisuhteen kappaleiksi, perusteet paljaiksi ja paikantaneet ongelmamme. Ne sellaiset, joille emme enää omin avuin mahtaneet mitään mutta joille oli tehtävä jotain, jos kumpikaan meistä haluaisi voida paremmin.

Nyt, kaksi kuukautta myöhemmin olemme saaneet kaksi osoitetta yhdeksi, perheneuvolakäynnit aloitettua ja käyneet kaiken tapahtuneen läpi. Kaiken, mitä kymmeneen vuoteen mahtuu. Jokainen moka ja hampaankoloon jäänyt huomautuskin on nyt nostettu pöydälle ja vaurioiden korjaus on alkanut. Se, mihin tämä prosessi meidät vie jää nähtäväksi, mutta juuri nyt, juuri tässä – me odotamme yhdessä Karmaa saapuvaksi maailmaan heinäkuussa. Juuri nyt kaikki on hyvin ja meillä on vahva usko siihen, että tulevaisuudessakin kaikki vielä järjestyy. Juuri nyt on tarve kirjoittaa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Follow:

Tauon jälkeen näin helatorstaina on mielestäni hyvä aika hauskuttaa teitäkin Möyhiksen letkautuksilla, aikaisemmat postaukset saman aiheen alta löydät täältä ja täältä.

“Äiti, anna minä autan kotitöissä. Äitejä pitää auttaa kun muuten ne väsyy. Laitetaanko yhdessä tiskit? Mä autan! Mä haluun auttaa!”
Pullakahvit tarjolla sille, joka opetti tän meidän Möyhikselle – ilmianna itsesi! <3

Möyhis lauloi omassa huoneessaan:
“auto ajaa varovarovasti, ettei kaatuis kallis lasti.
Kallis lasti, kallis lasti isi maksaa jos kaatuuki”

Minä: “No nyt kulta on iltapesujen aika, mennääs sitte.”
Möyhis: “Hei äiti, älä tuu droppaamaan mun tunnelmaa! En mä nyt ehdi, mul on homma kesken.”

Möyhis: “Äiti kato, tää mun kuorma-auto on täynnä lunta!”
Minä: “Lunta? Mutta eikö nyt oo kesä? Mistä sinne lunta tuli?”
Möyhis: “No äiti, mitä sä höpötät? Eihän tää kauaa kestä, kohta on kuitenki taas lunta!”

Käveltiin päiväkodilta kotiin ja kysyin “No, minkälainen päivä sulla oli?”
Möyhis vastasi tomerana: “Ei ollu liian kivaa.”

“Onko lapsillakin elämä?”
Spontaanisti kesken iltatoimien.

” ÄITI ÄITI ÄITI! Mäki haluun kokkaa hessu päällä!”
Voi rakas lapsi, se on essu. Joku vielä ymmärtää sut ihan väärin…

“On aika intohimoista tää pukeminen!”

…… että semmosta. Pistäkääpäs ne omien mussukoiden hauskat letkautukset jakoon kanssa
tonne kommenttiboksin puolelle, ettei pääse hymy hyytymään perjantainakaan! 😉

Follow: