Tarve kirjoittaa on ollut vahvana pitkään, mutta aiheet pomppivat mielessä edestakaisin. Ensimmäisenä halusin kuitenkin avata tähän raskauteen liittyvää asiaa, siis sellaista joka varjostaa arkeamme monella tasolla. Joku pitkään seuranneista saattaa muistaa, kuinka ensimmäisen odotusajan myötä valittelin toisinaan pahoinvointia. Silloin naistenklinikka tuli tutuksi, nesteytys ja mehujäät olivat parhaita kavereitani. Pahin pelkoni oli, että sama toistuu seuraavassa raskaudessa, mutta neuvolasta ja naistenklinikalta molemmista toitotettiin, kuinka jokainen odotusaika on eri ja ei kannata jättää lasta siksi tekemättä. Niin no, joku tovi sitten postasin kuvan instagramiin ja muistutin, että aina voi adoptoida.

Nimittäin pahin pelkoni toteutui: raskausviikon 6 jälkeen, ei ole tullut päivää jolloin en olisi voinut pahoin ja oksennellut. Hyvänä päivänä oksennan 3-5 kertaa, huonona voidaan lisätä nollat lukujen perään. Jokainen aamu tuntuu siltä lauantai-aamulta, kun herää paha maku suussa, pöhnäisenä ja jokainen ponnistus saa pidättelemään oksennusta.  Pelkästään yksittäinen jääkaapin avaus, miehen aamulla juoma kahvi tai lapsen röyhtäys on saattanut laukaista oksentelun, joka on päättynyt vasta kun on käyty päivystyksessä nesteytymässä ja nauttimassa pahoinvointilääkkeitä suonensisäisesti. Raskausviikolla 7 oksensin kahdesti lapseni päiväkodin aulassa, siinä ei paljon raskausuutisia salailtu jos mieli pitää lapsensa hoidossa. Henkilökunta onneksi ymmärsi ja sairaslomastani huolimatta Möyhis on saanut käydä päiväkodissa, eikä tieto levinnyt edes isovanhemmille ennen kun oltiin itse valmiita riemuitsemaan odotuksesta muiden kanssa.  Mies on hoitanut työpäiviensä päätteeksi siis kaikki kotityöt, ruuat valmiiksi jääkaappiin, kauppakäynnit, lapsenhoidon ja siihen päälle vielä roudannut mua päivystykseen aina tarvittaessa. Lisäksi hän on pitänyt puoliani myös terveysalan ammattilaisille, joista yllättävän moni on yrittänyt vähätellä jo diagnosoitua hyperemeesiä ja perheeenjäsenille, jotka eivät välttämättä vieläkään ole ymmärtäneet kuinka invalidisoivaa tämä pahoinvointi pahimmillaan on ollut. Enhän huonoimpina päivinä ole päässyt edes  viemään lasta 400 metrin päässä olevaan päiväkotiin, saati sukuloimaan. Töihin menosta en voinut kuukausiin haaveillakaan ja lapsiarki sujui loma-aikoinakin Ryhmä Haun, isovanhempien ja einesten avulla jos mies oli töissä.

Jos säikähdit, vedä vähän henkeä – tilastollisesti pieni osa naisista kärsii tästä tilasta raskausaikana. Tätä voimakasta pahoinvointia ja oksentelua kutsutaan nimellä hyperemeesi. Se voi jatkua koko raskauden, mutta useimmilla se laantuu raskauden puolivälin jälkeen. Meillä häämöttää puoliväli ja edelleen jokainen aamu alkaa ämpäri kainalossa. Tällä viikolla olen kuitenkin päässyt palaamaan töihin, pahoinvointi- ja närästyslääkityksen kanssa 10 jälkeen aamulla nautitut ateriatkin pysyvät sisällä. Töissä joudun tietenkin skippaamaan ison osan perushoidon tehtävistä, kuten vaipanvaihdot, pyyhkimiset ja tiskihommat – mutta lasten kanssa oleilun ja ulkoilut pärjään ilman ongelmaa. Onnea on vuorotyö, iltavuorot ja maailman ihanimmat työtoverit, jotka ymmärtää, tsemppaa ja joustaa. Ensimmäinen työviikko on tuntunut kaiken kaikkiaan uuvuttavalta, mutta tehnyt ihmeitä sille mitä korvien välissä tapahtuu. Voinnin parantuessa raskaudesta on tullut muutakin kuin masentava ja lannistava kokemus, pikku hiljaa ne iloisemmatkin odotusajan tunteet pilkistävät. Saatoin jopa innostua sunnuntaina ostamaan Karmalle ensimmäiset vaatekappaleet. Pidemmittä puheitta – voimme siis paksummin, edelleen pahoin ja ehkä pikku hiljaa aivokapasiteettia vapautuu myös muullekin kuin raskauspahoinvoinnille ja siitä selviytymiselle.

Voit seurata meidän arkea instassa ja snäpissä nimimerkin @msbooberry takaa ja toisinaan postailen myös meidän uuden projektin, Huhu täydellisistä äideistä– blogin puolella.

Follow:


Marraskuun ensimmäisenä varasimme perheneuvolaa. Koko yö oli itketty, osoitteita oli jo kaksi ja kaikki näytti toivottomalta. Ainoa päätös oli, että asiat täytyy selvittää. Molemmilla oli saikkupäivä ja stressasi, että huuto alkaa uudestaan, kun saadaan lapsi hoitoon. Vatsassa kääntyi joku ja tunsin tutun yökötyksen, oksettaa. Sanoin ääneen ja päätettiin, että voitaisiin mielenrauhamme vuoksi tehdä testi. Eihän sen pitäisi olla mahdollista, kohta pitäisi olla munasarjatilanteen kontrollikin, jota varten oli kehotettu varautumaan huonoihin uutisiin. Hörppäsin aamukahvia, totesin kahvin olevan pahaa ja lampsin vessaan tekemään testin. Kaksi viivaa.

Hiljaa työnsin testin kylpytakin taskuun ja nieleskelin kyyneleitä. Pahin mahdollinen hetki, mutta olin silti sanoinkuvaamattoman onnellinen. Kävelin olohuoneeseen ja lykkäsin testin miehen käteen, kun lapsi söi aamupalaa. Hirvitti, tiesin että tätä oli haluttu mutta ei ehkä tähän tilanteeseen. Pelko oli onneksi turhaa, sain vastaukseksi onnenkyyneleitä ja halauksia. Lapsi vietiin hoitoon, varattiin perheneuvola aika ja ajeltiin hiljaisuudessa apteekkiin. Äitiysvitamiineja, nikotiinilaastareita ja panadolia laukku täyteen ja lisää hiljaisuutta. Tavallaan olimme onnellisempia kuin ikinä. Ja samalla olimme juuri edellisyönä repineet 10 vuoden parisuhteen kappaleiksi, perusteet paljaiksi ja paikantaneet ongelmamme. Ne sellaiset, joille emme enää omin avuin mahtaneet mitään mutta joille oli tehtävä jotain, jos kumpikaan meistä haluaisi voida paremmin.

Nyt, kaksi kuukautta myöhemmin olemme saaneet kaksi osoitetta yhdeksi, perheneuvolakäynnit aloitettua ja käyneet kaiken tapahtuneen läpi. Kaiken, mitä kymmeneen vuoteen mahtuu. Jokainen moka ja hampaankoloon jäänyt huomautuskin on nyt nostettu pöydälle ja vaurioiden korjaus on alkanut. Se, mihin tämä prosessi meidät vie jää nähtäväksi, mutta juuri nyt, juuri tässä – me odotamme yhdessä Karmaa saapuvaksi maailmaan heinäkuussa. Juuri nyt kaikki on hyvin ja meillä on vahva usko siihen, että tulevaisuudessakin kaikki vielä järjestyy. Juuri nyt on tarve kirjoittaa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Follow:

Tauon jälkeen näin helatorstaina on mielestäni hyvä aika hauskuttaa teitäkin Möyhiksen letkautuksilla, aikaisemmat postaukset saman aiheen alta löydät täältä ja täältä.

“Äiti, anna minä autan kotitöissä. Äitejä pitää auttaa kun muuten ne väsyy. Laitetaanko yhdessä tiskit? Mä autan! Mä haluun auttaa!”
Pullakahvit tarjolla sille, joka opetti tän meidän Möyhikselle – ilmianna itsesi! <3

Möyhis lauloi omassa huoneessaan:
“auto ajaa varovarovasti, ettei kaatuis kallis lasti.
Kallis lasti, kallis lasti isi maksaa jos kaatuuki”

Minä: “No nyt kulta on iltapesujen aika, mennääs sitte.”
Möyhis: “Hei äiti, älä tuu droppaamaan mun tunnelmaa! En mä nyt ehdi, mul on homma kesken.”

Möyhis: “Äiti kato, tää mun kuorma-auto on täynnä lunta!”
Minä: “Lunta? Mutta eikö nyt oo kesä? Mistä sinne lunta tuli?”
Möyhis: “No äiti, mitä sä höpötät? Eihän tää kauaa kestä, kohta on kuitenki taas lunta!”

Käveltiin päiväkodilta kotiin ja kysyin “No, minkälainen päivä sulla oli?”
Möyhis vastasi tomerana: “Ei ollu liian kivaa.”

“Onko lapsillakin elämä?”
Spontaanisti kesken iltatoimien.

” ÄITI ÄITI ÄITI! Mäki haluun kokkaa hessu päällä!”
Voi rakas lapsi, se on essu. Joku vielä ymmärtää sut ihan väärin…

“On aika intohimoista tää pukeminen!”

…… että semmosta. Pistäkääpäs ne omien mussukoiden hauskat letkautukset jakoon kanssa
tonne kommenttiboksin puolelle, ettei pääse hymy hyytymään perjantainakaan! 😉

Follow:

Jokainen juhla ansaitsee kakun ja äitienpäivään voisi mielestäni kuulua niitä vaikka kaksi! Niimpä suosittelen leipomaan tämän suussasulavan, mustikkaisen juustokakun. Uskon, että melkein jo tällä saatte äidille elämänsä makeimman äitienpäivän!

Tarvitset:
(ohje on n. 20 cm irtopohjavuokaan)
pohja:
100g digestive-keksejä
50g voita

mustikkatäyte:
1,5 dl pakastemustikoita ja 1 dl pensasmustikoita (tai 2,5 dl pensasmustikoita)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 liivatelehteä

valkosuklaatäyte:
1 levy (200g) valkosuklaata
1 tl sitruunamehua
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
2 liivatelehteä

Tee näin:

1. Sulata voi. Rouhi keksit hienoksi ja sekoita voin kanssa tasaiseksi massaksi. Painele massa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan pohjalle ohueksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin odottamaan.
2. Kuumenna pakastemustikoita hetki mikrossa, sekoita sitten sokeri. Jäähdytä hetki, halutessasi mahdollisimman sileän massan voit käyttää sauvasekotinta mustikoiden ja sokerin sekoittamiseen. Sekoita sitten tuorejuusto.
3. Laita kaksi liivatelehteä likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada kylmä vesi pois ja puristele liivatelehdistä ylimääräiset nesteet pois. Kaada sitten kiehuvaa vettä noin ruokalusikallinen liivatelehtien päälle ja sekoita. Kaada nopeasti mustikkatäytteen sekaan, sekoita huolella ja kumoa koko setti keksipohjan päälle. Nosta jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi.  / Jos teet täytteen pensasmustikoilla, kuumennuksen voi jättää välistä – muutoin ohje pysyy samana. Muutaman tunnin kuluttua voit tehdä valkosuklaatäytteen.
4. Sulata valkosuklaa ja anna jäähtyä hetki.
5. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi, sekoita joukkoon maustamaton tuorejuusto, 1/2 dl sokeria ja 1 tl sitruunamehua.
6. Kumoa sulatettu valkosuklaa kerman ja tuorejuuston sekaan ja sekoita hyvin.
7. Laita kaksi liivatelehteä likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada kylmä vesi pois ja puristele liivatelehdistä ylimääräiset nesteet pois. Kaada sitten kiehuvaa vettä noin ruokalusikallinen liivatelehtien päälle ja sekoita. Kaada nopeasti valkosuklaatäytteen sekaan, sekoita huolella ja kumoa koko setti mustikkatäytteen päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa 3-5 h tai vaikka yön yli.


Koristele lopuksi pensamustikoilla.
Me lisäsimme mustikoiden päälle vielä hieman tomusokeria,
sillä meille sattui aika kirpakoita mustikoita!

Ihania herkutteluhetkiä <3

Follow:

Tämä ihana salaatti on raikkaan omenainen ja meillä ainakin toi kaivattua vaihtelua ainaiseen kurkku-tomaatti-salaatti-kierteeseen. Meillä tämä oli osa vappubrunssia, mutta uskon että näyttävä salaatti sopisi varmasti myös Äitienpäivän brunssille tai päivällisen lisukkeeksi.


Tarvitset:
Salaatti

  • 1 keskikokoinen tai iso omena
  • 1 pss salaatti mix ( 170-200g )
  • 1 dl kuivattuja karpaloita
  • 1 dl cashew pähkinöitä
  • 150 g brie-juustoakastike:
  • 1 rkl omenamehua/ omenasiideriä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1 1/2 tl hunajaa
  • ripaus pippuria


Tee näin:
1. Huuhdo ja kuivaa salaatti ja kumoa se kulhoon, heitä joukkoon palasteltu omena, brie-juusto, kuivatut karpalot ja pähkinät. Sekoita hyvin.

2. Sekoita kastikkeen ainekset lasissa (haarukka toimi tässä parhaiten) ja kumoa kastike salaatin sekaan. Sekoita kunnolla ja tarjoile heti. Jos salaattin valikoitunut omena on kovin hapokas, kannattaa kastikkeeseen lisätä hunajaa tai käyttää hieman enemmän omenamehua tai -siideriä.
Itse käytin omenamehua, sillä Möyhiskin oli mukana brunssilla
– aikuisten tarjoiluun siideri toimisi tässä vallan mainiosti!

Ihania herkutteluhetkiä! <3
PSST. Huomenna tulee ilmoille vielä ihanainen äitienpäiväkakkuresepti!

Follow: