Viime aikoina olen kiinnittänyt erityisesti huomiota postaussarjaan, joka on paljastanut suosikkibloggaajistani paljon uusia puolia. Niimpä päätin, että on aika itsekin vihdoin tarttua tähän ja läväyttää ilmoille ne epäsuositut mielipiteet. Tässä tulee


Alle eskari-ikäiset eivät tarvitse televisiota

Tämä herättää vahvoja tunteita ja vaikka se kolahtaisi jotenkin, lue lause vielä uudestaan ennen kuin vedät herneet nenään. Eivät tarvitse. Toki ymmärrän, että lastenohjelmat antavat vanhemmille joskus tarvittavan breikin ja tarjoavat lapsille viihdettä mutta en usko, että televisio tarjoaa mitään sellaista mitä ei saduilla, elämyksillä tai opettavaisilla peleillä voisi opettaa. Liian moni istuttaa lapsiaan tunteja tai kymmeniä tunteja passivoitumassa television edessä. Puhumattakaan siitä, miten moni ei edes vaivaudu valvomaan mitä lapsi sieltä televisiosta katsoo.

Kaikkea ei tarvitse jakaa

Oli kyse sitten henkilökohtaisista asioista, lapsen leluista tai mistä tahansa, minusta on tervettä että jokaisella on joskus ihan omia juttuja.

Juusto kuuluu päälle

Kun on kyse voileivästä, lämpimästä voileivästä tai pizzasta, kuuluu juusto ehdottomasti päälle ja kinkku alle. Kurkun palat pysyvät nätisti juuston päällä, juusto ei sula kuuman leivän päälle ällöksi tai jos sulaa, se sulaa kaikkien täytteiden päälle rapeaksi kuorrutteeksi. Niin se vaan on, juusto kuuluu päälle.

Varhaiskasvatuksen kritisoiminen ei kuulu kaikille

Varsinkin oman lapsen päivähoidon ja oman aikaisemman ammatin myötä ärsyttää ihmiset, jotka kritisoivat päiväkotia tietämättä siitä mitään. Jos et tiedä kuinka päivähoito toimii, mitä siellä työskentelevät ihmiset tekevät tai syitä siihen, miksi naapurin Maija on päivähoidossa – et todella ole oikea ihminen kritisoimaan päivähoidon toimintaa, laatua tai sen tarvetta. Päivähoidon laadusta, tavoitteista ja tarpeesta määritellään kyllä siellä, missä tietotaitoa näihin asioihin on. Jos et tiedä, älä huutele. Ota selvää. Tutustu.

Ihmiset, jotka sekaantuvat toisten parisuhteeseen eivät arvosta itseään.

Fakta on, että jos parisuhteessa on tilaa kolmannelle osapuolelle on siellä jo joku pielessä. On myös fakta, että jos arvostaa itseään ja haluaa itselleen uskollisen kumppanin, harvemmin sellaisen saa vetkuttelemalla itselleen toisen puolison. Ja mikä tässä kolmannen pyörän osassa oikein kiehtoo? En usko että kukaan itseään arvostava haluaa olla toisen varavaihtoehto.

Yleensä se kaikista kovimpaan ääneen omasta itsevarmuudestaan toitottava on kaikkea muuta.

Jos on kova tarve todistella jatkuvasti olevansa varma ja sinut itsensä kanssa, tuskin sitä on. Usein ne, jotka oikeasti tätä ovat eivät koe tarvetta pönkittää itseään jatkuvasti.

Päihdeongelmaisten kanssa asuvat ovat huonoja vanhempia

No tää nyt oli tosi raflaavasti sanottu, mutta jos haluaa oikein kärjistää niin kyllä. Eihän sitä voi valita kehen rakastuu eikä kukaan itselleen tai puolisolleen päihdeongelmaa toivo, mutta jos vanhempana valitset esim. uuden puolison joka muuttaa saman katon alle, valitset samalla lapsellesi asuinkumppania ja mahdollista bonusvanhempaa. Liian moni surullinen lapsuustarina alkaa alkoholisoituneesta bonusvanhemmasta. Vanhempana olet lähtökohtaisesti aina vastuussa lapsestasi ja hänen turvallisesta kodistaan, jos tuot sinne päihdeongelmaisen en usko että aidosti asetat lapsesi etusijalle. Paljon näissä tilanteissa on sellaista, mikä menee ihon alle ja koskettaa, mutta yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään päihdeongelmaisen kanssa – niin mustavalkoista se on.

Politikot haluavat aidosti paremman huomisen

Paljon on puhuttu koulutusleikkauksista, kikystä, Sipilästä painostamassa yleä ja vaikka mistä oman edun tavoittelusta. Totta on, että ensisijaisesti jokainen meistä tekee työtä hyötyäkseen siitä itse. Mun on kuitenkin tosi vaikea uskoa, että yksikään politikko aidosti haluaisi kenenkään asemaa huonontaa. Jokainen heistä yrittää tehdä parhaansa parantaakseen asioita heidän näkökulmastaan. En nyt sano, että esim. ruokajono myllikässä, asunnottomat tai toimeentulotukihakemusten ruuhkautuminen olisi jotenkin vähäpätöisiä tai merkityksettömiä, mutta sanon että politikoilla on miljoonia asioita hoidettavana. Ihmisiä nekin on ja varmasti parhaansa yrittävät. Muutokset tapahtuvat hitaasti ja monilla on taipumus unohtaa kaikki hyvät asiat, jotka ovat toteutuneet. En jaksa uskoa, että yksikään politikko pelkästään oman napansa vuoksi jaksaisi seistä vuosi tolkulla paskamyrskyjen keskellä.

 

Kuvat: Pixabay
Follow:

Tauon jälkeen näin helatorstaina on mielestäni hyvä aika hauskuttaa teitäkin Möyhiksen letkautuksilla, aikaisemmat postaukset saman aiheen alta löydät täältä ja täältä.

”Äiti, anna minä autan kotitöissä. Äitejä pitää auttaa kun muuten ne väsyy. Laitetaanko yhdessä tiskit? Mä autan! Mä haluun auttaa!”
Pullakahvit tarjolla sille, joka opetti tän meidän Möyhikselle – ilmianna itsesi! <3

Möyhis lauloi omassa huoneessaan:
”auto ajaa varovarovasti, ettei kaatuis kallis lasti.
Kallis lasti, kallis lasti isi maksaa jos kaatuuki”

Minä: ”No nyt kulta on iltapesujen aika, mennääs sitte.”
Möyhis: ”Hei äiti, älä tuu droppaamaan mun tunnelmaa! En mä nyt ehdi, mul on homma kesken.”

Möyhis: ”Äiti kato, tää mun kuorma-auto on täynnä lunta!”
Minä: ”Lunta? Mutta eikö nyt oo kesä? Mistä sinne lunta tuli?”
Möyhis: ”No äiti, mitä sä höpötät? Eihän tää kauaa kestä, kohta on kuitenki taas lunta!”

Käveltiin päiväkodilta kotiin ja kysyin ”No, minkälainen päivä sulla oli?”
Möyhis vastasi tomerana: ”Ei ollu liian kivaa.”

”Onko lapsillakin elämä?”
Spontaanisti kesken iltatoimien.

” ÄITI ÄITI ÄITI! Mäki haluun kokkaa hessu päällä!”
Voi rakas lapsi, se on essu. Joku vielä ymmärtää sut ihan väärin…

”On aika intohimoista tää pukeminen!”

…… että semmosta. Pistäkääpäs ne omien mussukoiden hauskat letkautukset jakoon kanssa
tonne kommenttiboksin puolelle, ettei pääse hymy hyytymään perjantainakaan! 😉

Follow:

Jokainen juhla ansaitsee kakun ja äitienpäivään voisi mielestäni kuulua niitä vaikka kaksi! Niimpä suosittelen leipomaan tämän suussasulavan, mustikkaisen juustokakun. Uskon, että melkein jo tällä saatte äidille elämänsä makeimman äitienpäivän!

Tarvitset:
(ohje on n. 20 cm irtopohjavuokaan)
pohja:
100g digestive-keksejä
50g voita

mustikkatäyte:
1,5 dl pakastemustikoita ja 1 dl pensasmustikoita (tai 2,5 dl pensasmustikoita)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 liivatelehteä

valkosuklaatäyte:
1 levy (200g) valkosuklaata
1 tl sitruunamehua
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
2 liivatelehteä

Tee näin:

1. Sulata voi. Rouhi keksit hienoksi ja sekoita voin kanssa tasaiseksi massaksi. Painele massa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan pohjalle ohueksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin odottamaan.
2. Kuumenna pakastemustikoita hetki mikrossa, sekoita sitten sokeri. Jäähdytä hetki, halutessasi mahdollisimman sileän massan voit käyttää sauvasekotinta mustikoiden ja sokerin sekoittamiseen. Sekoita sitten tuorejuusto.
3. Laita kaksi liivatelehteä likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada kylmä vesi pois ja puristele liivatelehdistä ylimääräiset nesteet pois. Kaada sitten kiehuvaa vettä noin ruokalusikallinen liivatelehtien päälle ja sekoita. Kaada nopeasti mustikkatäytteen sekaan, sekoita huolella ja kumoa koko setti keksipohjan päälle. Nosta jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi.  / Jos teet täytteen pensasmustikoilla, kuumennuksen voi jättää välistä – muutoin ohje pysyy samana. Muutaman tunnin kuluttua voit tehdä valkosuklaatäytteen.
4. Sulata valkosuklaa ja anna jäähtyä hetki.
5. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi, sekoita joukkoon maustamaton tuorejuusto, 1/2 dl sokeria ja 1 tl sitruunamehua.
6. Kumoa sulatettu valkosuklaa kerman ja tuorejuuston sekaan ja sekoita hyvin.
7. Laita kaksi liivatelehteä likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada kylmä vesi pois ja puristele liivatelehdistä ylimääräiset nesteet pois. Kaada sitten kiehuvaa vettä noin ruokalusikallinen liivatelehtien päälle ja sekoita. Kaada nopeasti valkosuklaatäytteen sekaan, sekoita huolella ja kumoa koko setti mustikkatäytteen päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa 3-5 h tai vaikka yön yli.


Koristele lopuksi pensamustikoilla.
Me lisäsimme mustikoiden päälle vielä hieman tomusokeria,
sillä meille sattui aika kirpakoita mustikoita!

Ihania herkutteluhetkiä <3

Follow:

Tämä ihana salaatti on raikkaan omenainen ja meillä ainakin toi kaivattua vaihtelua ainaiseen kurkku-tomaatti-salaatti-kierteeseen. Meillä tämä oli osa vappubrunssia, mutta uskon että näyttävä salaatti sopisi varmasti myös Äitienpäivän brunssille tai päivällisen lisukkeeksi.


Tarvitset:
Salaatti

  • 1 keskikokoinen tai iso omena
  • 1 pss salaatti mix ( 170-200g )
  • 1 dl kuivattuja karpaloita
  • 1 dl cashew pähkinöitä
  • 150 g brie-juustoakastike:
  • 1 rkl omenamehua/ omenasiideriä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1 1/2 tl hunajaa
  • ripaus pippuria


Tee näin:
1. Huuhdo ja kuivaa salaatti ja kumoa se kulhoon, heitä joukkoon palasteltu omena, brie-juusto, kuivatut karpalot ja pähkinät. Sekoita hyvin.

2. Sekoita kastikkeen ainekset lasissa (haarukka toimi tässä parhaiten) ja kumoa kastike salaatin sekaan. Sekoita kunnolla ja tarjoile heti. Jos salaattin valikoitunut omena on kovin hapokas, kannattaa kastikkeeseen lisätä hunajaa tai käyttää hieman enemmän omenamehua tai -siideriä.
Itse käytin omenamehua, sillä Möyhiskin oli mukana brunssilla
– aikuisten tarjoiluun siideri toimisi tässä vallan mainiosti!

Ihania herkutteluhetkiä! <3
PSST. Huomenna tulee ilmoille vielä ihanainen äitienpäiväkakkuresepti!

Follow:

On kuulkaa jännä juttu, miten sitä aina äitinä kuulee kuinka pitäisi priorisoida. Pitäisi priorisoida ja opiskella ennen lapsia tai viimeistään vauva-aikana, mutta vaan monimuotona tai verkossa – ettei se äidin kullannuppu olis vaan erossa äidistä. Isä voi kuitenkin lapsen saamisen jälkeen jatkaa työn tai opiskelun parissa normaalisti, kiva olis jos isyyslomaa pitäis. Isän työ, joka vaatii paljon poissaoloa kotoa ei kuitenkaan oo vastaavia kommentteja koskaan vyöryttänyt. Kyllähän miehen pitää saada tienata elantonsa ja elättää perhe, miksi sitä kukaan kommentoisi?!

Raskauskiloja hikoillessa jumpassa pitäisi myös priorisoida – onko se pari kiloa jenkkakahvoissa nyt tärkeämpää kuin lapsen kanssa olo, onko? Toisaalta, jos et myöskään tee mitään niille raskauskiloille on sekin väärin, pitäishän sitä omaa terveyttä ja esimerkkiäkin vähän priorisoida. Kävisit edes vaunulenkeillä tai jotain. Toistaiseksi isien mahoja tai kuntoilua ei oo juuri mun kuullen kritisoitu, on vaan ihanaa kun isit on timmejä ja osallistuu, veihän ne Pirkko-Petterin lauantaina hiekkalaatikollekin.

Ai sä et imetä? Pitäisköhän sun nyt priorisoida sen vauvan tarpeet oman mukavuuden edelle ja ihan vaa imettää, kun oot kerta sen lapsen tähän maailmaan halunnutkin. Mitenniin syötät purkkiruokaa? Kyllähän sun pitäis priorisoida sun ajankäyttöäs niin, että ehdit tehdä soseet itse. Vuorotyö? Sun vuorokaudessa siis uni ja työ painaa enemmän kun lapsen kanssa vietetty aika, pitäisköhän sun edes olla äiti?! Selkeesti sun arvomaailma vaatis vähän remonttia.

No, voisin jatkaa näiden esimerkkien latomista vaikka koko viikon mutta varmaan saitte kiinni siitä, minkälaisiin asenteisiin ja kommenteihin on tullut vuosien varrella törmättyä. Mutta tiedättekö mitä? Yksittäinen harrastus, ammatinvalinta, työvuorot tai edes puolieineksillä lapsen ruokkiminen ei vielä kerro vanhemman priorisoimistaidoista yhtään mitään. On helppo tietenkin vetää herneet nenään, kun joku rikkoo normeja ja tekee eri tavalla kuin itse tekisit. On aika hölmöä väittää ilman faktatietoa, että se olisi lapselta pois tai arviointivirhe. Joissain perheissä asiat vaan järjestetään toisin. Joillekin on luontevaa että Isi jää vauvavuodeksi kotiin ja Äiti luo uraa. Toisiin perheisiin kuuluu kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, toisiin yksi yh-vanhempi. Kaikilla on kuitenkin lähes aina samat tavoitteet; tehdä mielekästä työtä, jolla elättää perheensä. Opiskella ammatti alalta, jolle haluaa työllistyä. Panostaa omaan terveyteen, hyvinvointiin tai jaksamiseen, jotta perhearjen pyörittämisen jaksaisi tehdä jatkossakin hyvin.

Toinen huolestuttava ja toistuva piirre näissä ajatuspieruissa kuitenkin on. Nimittäin lähes aina se priorisointi liittyy naisiin ja heidän vanhemmuuteensa. Isien ei tarvitse priorisoida, heillä lapsen ja perheen kanssa vietetty aika ja panostus ansaitsee aina papukaijamerkin. Isit käy töissä koska elättäminen on kallista ja jos työssä viihtyy, onhan se vaan merkki että on vastuullisesti hakeutunut itselleen sopivalle alalle. Onhan se niin ihanan osallistuva Isä, kun se vie lapsen päiväkotiin aamuisin. Yks lauantai näin sen myös leikkipuistossa niiden lapsen kanssa! Vastaavasti töissä viihtyvä äiti priorisoi väärin, koska voishan se viettää aikaa lapsen kanssa mutta valitsee työt.

Olisi hyvä muistaa, että vanhemmuus ei ole kellokortilla leimattava, päiväkotipäivän jälkeen suoritettava toiminta. Se ei ole yksittäinen hetki, yksittäinen valinta tai vääränlainen pukeutumistyyli. Eikä vanhemmuutta tai kasvatustavoitteita tueta mustamaalaamalla, tyrmäämällä tai kritisoimalla perheitä perheiden omista valinnoista. On helppoa arvostella kun näkee yhden puolen tilanteista, mutta unohtaa että yleensä niillä valinnoilla ja ratkaisuilla on monta muutakin puolta. Sitä paitsi, kannattaa aina miettiä että kuuluuko toisten perhearjen priorisointi ja priorisoimattomuus sulle pätkääkään? Väitän, että 9 kertaa 10 ei.

Onko sua vanhempana kehoitettu priorisoimaan?

Follow: